Vanhat ja uudet tavoitteet

Vuosi sitten Hyrrän vielä eläessä kasvattajallaan, on vain Delialle asetettu tavoitteita. Noita katsellessani hävettää oikein miten huonosti olemme tehneet mitään.. 

- BH-koe hyväksytysti

Alkuvuotta lukuunottamatta ei olla ajateltu koko asiaa tosissamme, ehkä joskus mutta ei myö vielä pitkään aikaan olla valmiita.

- Agilityn kisaaminen, ajattelin möllejä mutta eihän sitä koskaan tiedä jos kepit saamme kuntoon :D

Ei käyty edes möllejä, eikä todellakaan reenattu keppejä. Pääasiassa olemme pitäneet hauskaa, ilman sen kummaisempaa tavoitteita.

- Haun ilmaisu 

Ainut jotenkuten toteutunut tavoite, Delia haukkuu jo tuttuja maalimiehiä jopa ilman ärsyttämistä, mutta umpipiilot ja vieraammat maalimiehet jänskättää pientä lappalaista vielä paljon.

- Jos nyt ne tokon ALO:n liikkeet? 

Toko jäi kesän kurssia lukuunottamatta kokonaan, voi olla että joskus vielä kokeillaan, mutta tänä vuonna ei ollut sen aika. 

- Näyttely H isolla ehkällä!

Tämä oli sinällään lähellä, että olin jo ilmonnut näyttelyyn, mutta ei koskaan päästy kehään asti. 

- Sterilointi

Ei steriloitu, ehkä ensi syksynä. Keväällä ei ole ylimääräistä rahaa ja kesällä en halua laittaa Deliaa pakkolepoon ellei ole aivan pakko, eli eiköhän se mene syksyyn. 

- Silmien tutkiminen

Huono omistaja ei saanut edes silmiä tutkittavaksi.

Muutama ei isompi asia joka listalla ei ollut niin tavoitettiin, nimittäin korkattiin kisa-uramme rally-tokossa. 

Vuosi 2015, mitähän se voisi tuoda tullessaan?

Delia

- RTK1, mahdollisesti myös avoimen korkkaus

- Haun ilmaisu varmaksi

- Ved0n aloittaminen kunnolla valjaiden hommaamisen myötä. 

- Agilitya omaksi iloksi, mutta tavoitteena voisi olla vihdoinkin ne kepit. Sittenhän voisi harkita joskus jopa möllejä.

- Tottiksen reenausta omaksi iloksi.

- Hauskuuden säilyttäminen, samalla myös Deen motivaation säilyttäminen.

- Muutama jälki lumien lähdettyä

- Esineruutua

- Se sterilisointi

Delian tavoitteet ovat pääasiassa hauskuuden ylläpitäminen erilajeissa. Rally-tokoa pyrimme jatkamaan koko vuoden. Haussa ilmaisu paremmaksi, agilityssa voitaisiin kokeilla ne saakutin kepit saada kuntoon. Tottis-reeneissä käymme hassuttelemassa ja pyrimme tekemään jälkiä ja esineruutua (Delia pitää ns. itsenäisestä tekemisestä paljon). Lisäksi Delialle enemmän enkilökohtaista aikaa, koska suurinosa koulutuksista yms. on aina Hyrrän kanssa ja sen kanssa matakataan wirneen-jutuissa. Niin Delialle omaa aikaa, vaikka pallon heittelyn merkeissä/vastaavaa. Lisäksi yritän saada Delian sterilisoitua ensi syksyllä, Deen juoksut ovat miulle niin hermoja raastavat, kun ensin se tekee niitä pari kolme kuukautta ollen hieman erilaisempi mm. tuhiaa kotona enemmön yksin ollessaan, juoksujen alettua se palautuu normaaliksi, mutta niiden jälkeen tulee aina valeraskaus. Kukaan jaksa kuunnella sitä vinguntaa lelujaan kohtaan, mikä aiheutuu kun joudun keräämään sen lempparilelut pois ettei rakenna niille pesää ja kanna jopa ulkona mukana jos siihen annettaisiin mahdollisuus. Ja lisäksi Deliaa ei ole koskaan otettu jalostuskoiraksi missään nimessä, niin nään parhaaksi asiaksi steriloinnin, ihan jo elämäämme helpottamiseksi. 

Hyrrä

- RTK1, avoimen korkkaus

- Tokossa yksi alokasluokan ykköstulos ennen sääntöjen muuttumista

- Loppuvuodesta mahdollisesti ensimmäiset agilitykisat, muutamat epikset voisi yrittää myös löytää. 

- Edistyä paimennuksessa

- Haun ilmaisu (rullakoiraa yritän tehdä)

- Vetovaljaiden hommaaminen ja niihin totuttaminen

- Muutaman jäljen voisi yrittää Hyrrällekkin saada tehtyä, sekä esineruutua

Eiköhän tuossa ole meille tavoitetta jo liikaakin, mutta ainahan voi tavoitella. Rally-tokossa olisi tarkoistus yrittää korkata kisat maaliskuussa, tokoa katsellaan kesällä. Agilitypaikkaa ei ole nyt kevääksi tulevan omistajan kuukauden reissun vuoksi, mutta kesäksi haen paikkaa. Vapaareenaus mahdollisuus onneksi löytyy, joten agilitya voimme myös keväällä tehdä. Lisäksi tiedossa on viikonlopun kestävä agilitykoulutus alkuvuodesta ja wirneen-leirillä pääsee myös kouluttajan oppeihin.Paimentamaan pyrimme pääsemään mahdollisimman usein ja hakua reenailemme epäsäännöllisen säännöllisesti näin talvella, keväällä/ kesällä taas enemmän, pitäisi yrittää löytä Hyrrälle oma ryhmä, jotta voisi keskittyä molempiin enemmän. Nyt pitää aina miettiä kumman reenaa tai jos vähän porukkaa niin sitten molemmat. Vanhan ryhmän haluan kuitenkin pitää pääasiassa Delialle. Vetovaljaat olisi tavoitteena saada molemmille, ihan jo juoksuharrastusta ajatellen (allekirjoittaneella alkoi kuntoremontti nyt jouluna..) ja uskoisin Hyrrällä riittävän haluja tähän. Hihanssa jo pyritään kokeilemaan välillä että oliko neliveto se vaihde millä liikutaan eteenpäin, Näiden lisäksi tottakai ennenkaikkea terveenä pysyminen olisi päätavoitteena. 

Fifi

- Terveenä pysyminen

- Laihtuminen

Fifi ei ole paljoakaan enään blogissa näkynyt, mutta elossa se on edelleen ja itseasiassa tällä hetkellä se on luonamme vantaalla. Otin tuon pienen karvapallon mukaani joululta, tavoitteena saada hieman laihtumaan. Tällä hetkellä se on melko tasapaksussa kunnossa, porukoilla asuessaan ei saa niin paljon lenkkeilyä ja vaikka syö kotikotonakin raakaa, saa sitä vähän liian isoja annoksia ja sen lisäksi herkkuja mm. kinkkumakkaraa. Ennen kaikkea toivoisin että näkisimme Fifin 10v syntymäpäivät lokakuussa. Lisäksi myös toivoisin Fifin säilyttävän elämänilonsa loppuun asti, tuittupää pitää kuria Hyrrälle.

Rauhallista joulua!

Kuusen alla on kummaa puhinaa, 

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa. 

Heilahtaa kuusen katveessa tassu, 

kurahtaa vihreän varjossa massu. 

Joulukarhu on asialla, 

oksien peitossa kuusen alla. 

Karhulla mielessä jouluiset ilot, 

pukki ja lahjat ja omenakilot. 

Karhun mielessä joulu välkkyy, 

kynttilän valo silmissä läikkyy. 

Mieli on auvoinen, mieli on avoin, 

vietetään joulua jouluisin 

tavoin. 

Toivottaavat Jenna, Delia & Hyrrä

Lunta

Kotikotona ollessamme olemme oikeasti vain lomailleet nauttien lumisista maisemista. Yhden ainoan kerran naksuttelin Hyrrälle kapulan pitoa, mutta muuten emme ole tehneet mitään erityistä. Välillä on kiva vain olla.

Katsaus vuoteen 2014

Vuosi alkaa olla lopuillaan, niin on hyvä katsoa mitä kaikkea meille tapahtuikaan vuonna 2014.

TAMMIKUU-MAALISKUU

Tammikuussa ei ollut mitään ihmeellisempää, paitsi kävimme tulevaa kakaraa Lauran kanssa katsomassa. Helmikuussa sitten muuttikin elämämme toden teolla kun pieni utelias pentu muutti (8.2.2014) luoksemme ja sai nimekseen Hyrrä. Pennun tulon lisäksi alkuvuonna oma reenimotivaationi oli todella hukassa, lopulta siitä yli pääsemisen jälkeen ostin meille Delian kanssa kevääksi ryhmäpaikan seuran reeneihimme, lisäksi kävimme muutaman kerran agilityakatemian irtotunneilla. Maaliskuussa jatkettiin pentuarkea ja nautittiin jo todella keväisistä ilmoista. Reenattiin agilitya ja tottista, lisäksi Hyrrä vähän remontoi meidän asuntoa.

HUUHTIKUU-KESÄKUU

Huuhtikuu oli sattumusten kuukausi. Hyrrä loukkasi jalkansa törmätessään oveen, lisäksi samassa törmäyksessä meni pienen kulmahammas poikki. Tämän lisäksi Delia joutui narttujen yhteenottoon ja loukkasi kannuskyntensä. Alkukuukausi oltiin sairaslomalla, mutta sen kunniaksi pääsivät koirat vuorotellen työharjoittelupaikkaani vanhustentalolle mukaan. Ihan sen takia etteivät kotoa ollessaan riehu ja telo itseään lisää. 

Kävimme Hyrrän ensimmäisissä mätsäreissä myös huuhtikuun loppupuolella, niistä ei tosin jäänyt kerrottavaa. 

Toukokuussa aloitimme Delian kanssa ensimmäistä kertaa rally-tokon reenaamisen, kyseinen laji vei meidät mukanaan ja kyseisellä tiellä olemme edelleen. Lisäksi kesälle oli tottis-reenit, haku-reenit, agilitya ja toko-ryhmäpaikat molemmille. Toukokuu toi tullessaan myös ensimmäisen Wirneen-leirin, oikein mukava ja koiraisa viikonloppu. 

Muutenkin touko-kesäkuussa kävimme uimassa paljon, vietimme aikaa pelloilla, käytiin juhannusta viettämässä ystävien luona. Tietenkin reenasimme paljon.

Kesäkuussa koirat olivat myös viikon hoidossa, meidän ihmisten matkatessa maailmalla.

HEINÄKUU-SYYKUU

Heinäkuussa tapahtui meille paljon uusia asioita. Lomailimme Ylämyllyllä ja samalla reissulla matkasimme Hyrrän siskon omistajan mökille ja seuraavana päivänä suuntasimme yhdessä kohti Kiteen paimennusleiriä. Tänä vuonna olimme molemmat vain turisteina ja tapaamassa pentueen vanhempia, Link oli nimittäin matkannut ruotsista tänne, lisäksi Merja-kasvattaja oli paikalla koirineen. Matkasimme myös ensimmäisiin näyttelyihimme ikinä heinäkuun aikana, siis sellaisiin minne koirani menee kehään. Kyseessä ei kylläkään ollut mikään iso näyttely, eikä edes kennelliiton alainen vaan Finasc open show. Hyrrä pääsi juoksentelemaan kehässä ja olimme molemmat yhtä pihalla koko touhusta. Samalla reissulla kävimme myös porukka lenkkeilemässä.

Elokuun aikana muutimme osoitettamme helsingistä vantaalle, kerrostalosta rivitaloon. Olemme kaikki viihtyneet nykyisessä asuinpaikassamme hyvin. Kävimme myös Hyrrän kanssa paimentamassa ja Delia juoksi 4viikkoa juoksujaan. Lisäksi myös Hyrrä aloitti ensimmäiset juoksunsa elokuun lopulla.

Elokuussa piti olla myös Delian ensimmäinen näyttely, niinkin pieni kuin maailman voittaja. Mutta valitettavasti myöhästyime kehästämme. 

Syyskuussa oli elämäni ensimmäiset viralliset kisat, rally-tokon sm-joukkue. Matkattiin hankoon. tuloksilla ei juhlittu mutta ensimmäiset kisat on aina ensimmäiset. 

Syyskuussa lähdimme Hyrrän kanssa 12 kerran agilityn alkeiskurssille akatemialle.

LOKAKUU-JOULUKUU

Lokakuu meni aika pimennossa, lukuunottamatta reissuamme kuopioon. Matkattiin viettämään lomaa kolmistaan ystäväni ja hänen koiransa luoke. Aloitin myös kouluttamaan rally-tokon alkeita yhdessä Oonan kanssa. Reenasimme tokoa ja rallya ohjatuissa, lisäksi Hyrrän kanssa kävimme akatemialla joka perjantai. Marraskuu jatkui synkkänä ja pimeänä, olin koko ajan väsynyt ja pääasiassa koirien lenkittämisen lisäksi kävimme vain ohjatuissa reeneissä, omatoimiseen reenaamiseen en saanut virtaa itsestäni. Kävimme yksissä rally-kisoissa heti marraskuun alussa lahdessa, saimme ensimmäisen hyväksytyn tuloksen Delian kanssa.

Joulukuun 12 päivä alkuvuodesta elämme muuttanut pikkumusta saavutti merkittävän yhden vuoden iän. Lisäksi luustokuvat otettiin kyseisenä viikonloppuna ja kaikki näyttäävät hyvältä. Samaan aikaan olimme Delian ja muutaman ystävämme koirineen kanssa jyväskylässä reissaamassa. 

Hyrrä sai kennelyskän ja tällä hetkellä olemme karanteenissa, sekä viettämässä joulua ylämyllyllä. Toisin sanoen en usko loppuvuoden tuovan mitään kummallisempaa meidän elämään enään.

Lisäksi olemme vuoden aikana käyneet useissa wirneen kimppareeneissä, nähneet ystäviämme, lenkkeilleet porukalla ja vain nautittu kaikesta. Tämän vuoden, sekä ensin vuoden tavoitteista tulee oma postauksensa. 

Jaakko Suoknuuti

7.12. Matkattiin Nooran & Jipin kanssa kohti Kaarinaa ja Jaakon valmennusta. Olimme päivän toisessa ryhmässä, joten kerettiin ensin katsella jonkin aikaa toisten menoa radalla. Piiros näytti tältä:

Kuva lainattu Lauran blogista!

Kauhistuin jo pelkästään kuvan näkemisestä, onneksi miun ei tarvinnut muistaa kuin alkupätkä radasta, koska tiesin jo tutustuessa ettei tulla pääsemään kuin muutama este. Harjoittelin muistamaan esteelle 23 ihan vaan sen takia, että voisin joskus muistaa ratoja tulevaisuudessa.

Hyrrän kanssa teimme alun 1-4 pätkää. Koiran jättäminen esteen 1 taakse, lähetys takaakiertoon ja 3-4 väliin perjättö. Olin alkuun koko ajan ihan liian myöhässä, mutta loppuun onnistuminen. Teimme myös estettä 5 yksittäisenä, koska bakflap ei ollut meille kummallekkaan tuttu, tästä onnistuminen myöskin lopulta. No sitten olikin edessä koko oman vuoron vaikein kohta, mikä tuotti vaikeuksia myös monelle muulle, esteet 8 ja 9. Saakutin tuplasylkkäri, oma motoriikka ei vaan tällä kertaa riittänyt. Jos muistin kääntää koiran ja kädet, unohdin jalkani. Jos videolla olisi äänet, kuulisitte miten jokaisen toiston jälkeen Jaakko sanoo ensin jotakin ja sitten mutta ne jalat unohtui. Liian vaikeaa, loppuun onneksi yksi onnistuminen. Kunnon itsensä voitamista. 

Itse rataosuuden lisäksi kävimme ensin agilityn saloa teoriassa. Puhuttiin kolmivaiheisesta työskentelystä, kontakti-esteen lukitseminen- ennakointi, kaikki mitä radan suorittamiseen tarvitsee. Lisäksi puhuimme rataantutustumisessa kannattaa huomioida kumpaa kautta koira kiertää siivekkeen. Puhuttiin kolmen pisteen säännöstä, ensimmäinen tulee siitä kumpaan suuntaan koiran on helpompi hypätä, toinen piste kumpaa kautta kiertämällä on lyhyempi reitti ja kolmas piste siitä kumpaa kautta on parempi linja kahdelle seuraavalle esteelle. Tätä miettimällä voi voittaa maksikoiralla jopa 0,4sekunttia. 

Jaakolta sain isoimmaksi ohjeeksi harjoitella yksittäisiä ohjaukuvioita, sekä nostaa rimoja. Hyrrän ei tarvitse tällä hetkellä kuin juosta läpi siivekkeistä rimojen ollessa niin matalalla. Sanoi että moni ohjauskin tulee helpommaksi kun saan enemmän aikaa ja lisäksi Hyrrä joutuu enemmän miettimään hyppäämistään kun rimat on korkeammalla. En vain ole uskaltanut lähteä nostamaan, mutta nyt kun koira on luustoltaan terve uskaltaa paremmin sen tehdäkin, yskäkaranteenin loppumista odotellessa. 

Alla videota reeneistä, ohjaaja vaatii vielä paljon kehittymistä!

1

Hyrrä 1v, sekä luustokuvat

Viimeiset pari viikkoa olivat melko rankkoja koulun osalta, niin en jaksanut edes blogiin tulla kirjoittelemaan. Nyt ollaan tosin jo lomalla onnellisesti. Jaakon valmennukseen palaan myöhemmin (näin taisin sanoa viimeksikin, mutta nyt on jo video muokkauksessa..), mutta nyt muutama asia pikkuisesta-Hyrrästä.

12.12. Tuo pieni musta viitapiru tuli jo yhden vuoden. Syntymäpäivälahjaksi sai humalan Lauran luona hoidossa ollessaan. Pikkuinen pääsi luustokuviin. Tänään tulokset varmistuivat lonkkien ja kyynärien osalta A/A ja 0/0.  Selän virallista tulosta odotellessa. Polvet ja olat tutkittiin epävirallisesti ja niidenkin pitäisi olla kunnossa. Onneksi! Odotin kauhulla kuvia ja maalailin piruja seinille rikkoutuneesta harrastuskoirasta, mutta onneksi tulokset olivat positiiviset.

Nyt näin loman kunniaksi Hyrrä sai itselleen kennelyskän, juuri kun olisi ollut aikaa reenata ja nähdä tuttuja, mutta eihän tälle mitään voi. Viimeiset akatemian reenitkin jäivät nyt välistä ja keväälle en meille ryhmää ottanut. Ohjatut ovat hetkeksi ohi.

n. 8,5vko ja 10kk

Kuva haaste

Alla olevaan kuvahaasteeseen olen törmännyt useassa blogissa ja nyt ajankuluksi päätin sen tehdä vaikka kukaan ei meitä haastanutkaan siihen. En osannut valita moneenkaan kohtaan vain yhtä tai kahta kuvaa ja halusin muutenkin ottaa huomioon mahdollisimman monessa kuvassa muistot ja etenkin kaikki koirat. Tälläisen kokooman sain aikaan sitten lopulta. Osa kuvista on vanhoja, moni otettu suoraan facebookista koska ei koneelta löytynyt enään ja osa on kännykkälaatuisia mutta se fiilis kuvasta mikä itselle välittyy on se tärkein. 

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Leminkin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikkilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. 

Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti 

Paras yhteiskuva

 Kuvat ei kuvina ole niitä parhaita, mutta näiden kuvien otto hetket ovat sellaisia mitkä tuovat kauniita muistoja. Ensimmäinen on aikaa kun Fifi vielä asusteli luonani kuopiossa ja toinen on päivä Hyrrän tulon jälkeen.

Reenaamassa

Meillä on melko vähän reenikuvia, mutta tässä muutama. Edustettuina toko/tottis, rally-toko ja agility.

Kisaamassa

Ajattelin ensin ettei meillä löydy yhtään kuvaa kisoista, kun onhan niitä niinkin monet takana ku kahdet. Mutta tässä ensimmäinen virallinen kisamme koskaan. (c) Elli Pehkonen

Paras kesäkuva

Tunnelma ratkaisi taas. Ensimmäinen kuva kesälomalta, maalta, kotikunnasta, paikasta missä oon kasvanut ja elänyt. Alempi kuva on vaan niin iloinen hetki, vihreä nurmikko, aurinkoinen ilma ja iloiset naamat.

Paras talvikuva

Hyrrästä ei oikein ole talvikuvia, koska viime talvena ei hirveästi tuota lunta näkynyt. Kaksi ensimmäistä kuvaa ihan sen takia, koska niistä välittyy lappalaisen rakkaus talveen. Alin kuva on jo vanha monen vuoden takaa, Veikkaisin kuvan olen vuodelta 2008, jolloin Fifi olisi kuvassa n. pari-kolme vuotias. Paljon muistoja, se eka oma koira!

Tunnelmallisin kuva

Näiden jokaisen kuvan tunnelma tuo miulle hyvän mielen, Delian kuva on kesältä 2012, päivästä jolloin en olisi voinut olla onnellisempi tuosta puupää-lapinkoirasta. Fifin kuva on vuoden 2010 joululta, ajalta ennen muita koiria. Pieni ja elämäniloinen se on edelleen. Hyrrän kuva on melko uusi, mutta jotenkin tästä kuvasta miulle välittyy meidän välillä oleva suhde. 

Hassuin ilme

No ne näyttää pääasiassa aina tuolta!

Lomalla

Mummon mansikkamaan kerääjä apurit ja ensimmäinen telttareissumme.

Töissä

Paimenkoirat työssään. Ylempi kuva Tomi Oinonen, alempi Jenny Söderlund.

Tihutöissä

Itse tihuhöistä miulta ei tähän hätään löytynyt yhtään kuvaa, olen ilmeisesti ajatellut että todistusaineisto on parempi tuhota. Mutta tätä kuvaa ennen Hyrrä oli tyhjentänyt korissa olevat tavarat pitkin kämppää ja kiipesi sitten itse koriin ja esitti niin viatonta. 

Toinen identiteetti

Lentävä pystykorva!