maanantai 23. joulukuuta 2013

Jouluiloa!

Oikein hyvää Joulua kaikille blogin lukijoile!


perjantai 6. joulukuuta 2013

Kunnostautuminen..

..Sekä agilityn, että blogin suhteen.
Tällä viikolla olemme käyneet kahdesti reenaamassa agilitya. Kerran yksin, josta video alla. Kerran Oonan ja mudi Oran kanssa, jolloin Oona neuvoi meitä. Kiitos paljon vinkeistä, aina on mukava saada joku mukaan, joka tietää lajista kymmeniä kertoja enemmän kuin itse. :)
Agility on mennyt siinä suhteessa eteenpäin, että Deen vauhti ei vähene heti alkuun, haki pimeän putki kulman ja se huutaa radalla välillä. :D


Muutenkin meille kuuluu oikein hyvää, aika on mennyt kuin siivillä. Elämäämme on kuulunut muuttoa, lenkkeilyä, reissailua Joensuuhun, siellä Sammeli-lapinkoiran tapaamista, Kuopion reissu göötti-poika Lupun ja hänen omistajansa luokse, sekä vanhojen kotikulmien tuttujen tapaamista siellä päin, lenkkeilyä uusissa maisemissa, Fifi-vanhus oli viihdyttämässä meitä ja reenailua haun ja tottiksen osalta.

Hakua olemme reenanneet pääasiassa joka lauantai, Delia on lajissa kehittynyt huimasti aikaan nähden. Ilmaisun opettaminen olisi talven tavoitteena. Pääasiassa olemme tehneet kahta maalimiestä liikkuvana, koska muutaman kerran päätti hakea kaikki kerralla. Kahdella liikkuvalla ei tule ainakaan sitä virhettä. Hyvin lähtee vauhdilla ja suoraan.
Tottista olemme reenaileet samalla porukalla kuin hakuakin, sekä hallissa että ulkona. Eteenlähetykset on ollut nyt reenissä, sekä todella pitkä BH:n paikalla makaaminen toisen tehdessä. Lisäksi meidän ikuinen reenauksen aihe: seuraaminen. Siinä vain on joku, mikä ei meillä suju. 
Tästä mennään vain eteenpäin, ja ehkä miunkin syysväsymys-masennus menisi ohi, viimeistään sitten kun lunta tulee maahan. Inhoan märkää ja pimeää.. Mutta eiköhän myö taas paranneta tapamme reenauksen suhteen, kerta reenioikeus on maksetukin. Sekä sen kautta blogin kirjoittaminenkin. 

 2v 2kk


torstai 31. lokakuuta 2013

Meidän kesä 2013

Meidät haasteettiin jo kuukaisia sitten, mutta aina siirtänyt toteuttamista. Aikaa on kulunut, liikaakin. Mutta tässä tää nyt lopulta olisi, meidän kesä 2013! Kiitos Satu ja Team KC haasteesta, vaikka ollaankin huonoja toteuttajia.
Meidän Kesä 2013 haasteessa laitetaan seitsemän kuvaa menneeltä kesältä ja jokainen kuva pitää selittää vain yhdellä sanalla.
Agility

Lenkkeily

Rakkaus

Nauttiminen

Ystävät (Kiitos kuvasta Maija)

Perhe

Yhdessä

lauantai 28. syyskuuta 2013

Haaste 1

Meidät on haastettu kuluneen syksyn aikana pariinkin kertaan, ja tässä nyt niistä toinen. Kiitos Essi haasteesta, tästä pääset Essin ja Foxin blodiin 

1. Mitä toivoit koiralta, kun etsit sopivaa yksilöä? Saitko sitä?
Lapinkoiraan päätyessäni ensimmäisenä koirana sitten lapsuuden toivoin koiralta motivaatiota tekemiseen, lisäksi en liian kovaa koiraa. En uskoisi pärjäävän sellaisen kanssa. Sain kyllä aikalailla sitä mitä toivoin, harrastuskoiran (vaikkakaan toistoja se ei kestä vieläkään..) ja mahtavan kotikoiran. Osaa renoututa kotona, voi pitää mukana missä vain, helppo matkustaa julkisillakin, tulee toimeen kaikkien kanssa. Ja ennenkaikkea meidän suhde on kunnossa. Hieman liian pehmeä Dee on, mutta sen kanssa on oppinut elämään ja pikkuhiljaa se on saanut kovapäisyyttä.

2. Mitkä seikat vaikuttivat rotuvalintaasi?
Minulla oli muutama vaihtoehto, mutta lapinkoiraan päädyin lopulta koon, ulkonäön (tosin toivon saavani niukkaturkkisen, en pörröä ja onneksi sellaisen sainkin), ja ominaisuuksien takia. En uskaltanut lähteä vielä muunlaisen paimenen matkaan, Dee on opettanut harrastuksista paljon ja ennenkaikkea ohjannut minut harrastusten maailmaan. 

3. Sinun ja koirasi yhteinen lempipuuha?
Painia lattialla mie polvillaan, ja leikkiä siinä, sekä makoilla kaulakkain sängyllä pusutellen.

4. Koirasi paras ystävä?
Jos ihmisistä puhutaan niin uskoisin että mie, on meillä kuitenkin ihan erilainen side kuin vaikka avollani Deehen. Ja koirista uskoisin sen olevan Fifi, vaikkakin eivät leiki kunnolla ja näin. Mutta on niillä kuitenkin omanlainen side, yhdessä asumisesta. F puolustaa Deetä aina kun on tarvis. 

5. Mitä koirasi syö?
Raakaruokaa, saatavuudesta riippuen erilaisia lihoja.

6. Onko sinulla ja koirallasi tavoitteita? Oletteko saavuttaneet niitä?
Alkuun tavoitteena oli saada irtipidettävä koira, ja se on toteutunut. Lisäksi harrastusrintamalla eri lajien kokeileminen ja oman lajin löytäminen, tämäkin toteutunut (agility ja haku tällä hetkellä vahvimmat), agilityssa ehkä joskus kisaamaan, sen näkee sitten joskus toteutuuko. 

7. Kuinka paljon keskimäärin lenkkeilette vuorokaudessa?
Riippuu niin paljon vuorokaudesta, että onko millaisia reenejä, millainen päiväohjelma miulla tai avolla, ja pääseekö irti juoksemaan jonnekkin yms. Eli riippuu paljon. 

8. Onko koirasi nopea oppimaan uusia asioita?
EI :D Vaikka jotain temppua oppiessa sen aivot ei vain raksuta, ja se on hidas.

9. Mikä rotu seuraavaksi?
Uskoisin sen olevan australianpaimenkoira, mutta koskaahan ei voi mitään sanoa varmaksi. 

10. Paras muistosi koirasi kanssa?
Yksi parhaista on, kun kiivettiin monesti kalliolle istuskelemaan asuessamme vielä vanhassakaupungissa, ja kerran huonolla mielellä ulos lähtiessäni, kiivettii samalle istuskelupaikalle kuin aikaisemminkin ja Dee tulee kylkeen istumaan ja aurinkopaistaa. Sillä hetkellä tajusin että miun asiat onkin aika hyvin. 

11. Ja loppuun paras kuva koirastasi!
Paras on aina yhtä vaikea valita... mutta tässä yksi lemppareista:

Haaste on pyörinyt jo jonkin aikaa, nii en nyt haasta enää ketään, uskon melkein kaikkien saaneen sen jo :D!

tiistai 20. elokuuta 2013

Kepit 18.8.

Meidän tämän hetken kepit:

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tapahtumien kiinniottoa..

Kirjoittamisen alottaminen on joka kerta yhtä vaikeaa, kun päivitystauko on venynyt liian pitkäksi. Muista edes itse mitä kaikkea olemme tehneet.

2.-4.8. Olimme HSKH:n agilityleirillä Järvenpäässä. Yöt vietimme leirintäalue mökeissä. Mökissämme oli kolme ihmistä ja viisi koiraa, mutta lopulta alku järkytyksestä selvinneenä meni mökkeily hyvin noinkin isolla porukalla. Perjantai ilta alkoi joukkueleiri-kisalla. Valittavana oli kuudesta radasta jokaiselle yksi ja muita temppuja mitä piti radan aikana suorittaa. Valitsimme Deen kanssa helpoimman radan, joka sisälsi putkia ja hyppyjä. Lisätehtävänä oli namittaa koira kolmen eri hypyn jälkeen sekä ylittää viimeinen este ennen koiraa. Molemmissa taisin onnistua.
Kaksi seuraavaa päivää sisälsikin koulutuksia. Meillä oli kouluttajina pirteääkin pirteämpi Jenna Colander sekä Ville Liukka.
Tarkemmin en rupea leiria analysoimaan, mutta uutta harjoiteltavaa saimme paljon. Videot puhukoot puolestamme, tosin niitäkään ei ole kuin ensimmäiseltä päivältä. 
 
Videoissa youtubesta saatuja musiikkeja oman äänen peittämiseksi :')
Viime kerran kirjoittelun jälkeen olemme kokeilleet muutamaa uutta lajiakin, makkarajälkeä sekä hakua. Haku-reeneihin menemme varmasti toistekin, Dee ei vielä ihan sisäistänyt asiaa, mutta löysi kuitenkin kaikki maalimiehensä ja sai palkaksi älyttömät leikkimiset piilossa olleen kanssa (SE leikki vieraan kanssa kunnolla!). Lisäksi olemme käyneet muutamat TOKO:n yksityistunnit, joita jatkamme vielä myöhemmin. Edistymistä en tiedä onko tapahtunut oikeestaan ollenkaan (no ehkä se jo vähän paremmin tulee sivulle), mutta kyllä myö vielä joskus siinäkin lajissa kehitytään :D! Onneksi meillä on kärsivällinen ohjaaja.

Isoimpana asiana, mammam pikkuinen täytti eilen jo 2 vuotta! Onnea pikkuiselle.

ps. Yritän jaksaa päivitellä ajankohtaisemmin, niin muistaisin itsekin mitä ollaan tehty :'D.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tunti jos toinenkin

Aina on yhtä vaikeaa aloittaa kirjoittaminen, kun aikaa edellisestä postauksesta on kulunut paljon.
Kuluneen parin viikon aikana olemme reenanneet ahkerasti agilitya, Ojangossa on tullut vietettyä tunti jos toinenkin sekä itsenäisesti että porukalla.

Keskiviikkona olimme Ojangossa Maijan sekä Oonan koirineen kanssa. Maija suunnitteli meille radan, mutta eihän myö päästy alkuunkaan siinä kun Deen motivaatio jo kärsi, niinpä keskityimme Deen motivaation nostamiseen ja pieniin onnistumisiin. Pienen liikavauhdin ja huonon estesuorituksen seurauksena horjahti Dee puomilla ja päätti ruveta taas pelkäämään sitä. Makupalojen ja kolmen tytön voimin saimme sen lopulta menemään puomin päästä päähän. Tämän jälkeen pieni vauhtihomma ja siitä jäähdyttelylenkille. Muiden reenattua otimme Deen vielä kerran, teimme muutamaa estettä, ja sitten taas vauhtirataa, jotta reeneistä jäisi hyvä mieli koiralle.

Tänään kävimme keskenämme reenaamassa Deen motivaation pysymistä tehden pientä rataa. Välissä putkirallattelua (Dee tykkää niin putkista!).
Esteiden yksi ja kaksi kanssa ei ongelmaa. Kakkosta tehtiin sekä suoraan että takaakiertona, takaakierrosta kolmoselle heti pertään toinen takaakierto sujui paremmin kuin jos kakkoselta hyppäsi suoraan ja koira piti ohjata esteiden takaa kolmos hypylle, nelos hypyn jälkeen takana oleva pimeä putkikulma houkutteli Deen muutaman kerran mukaansa, tarpeeksi kovaa kun nimen huuti tajusi lopulta kääntyä kohti A:ta. Kiipeämisessä ei ongelmaa, alastulossa hieman himmasi vaikka esteen edessä odottikin namialusta ja nakit.
Viereisen radan lisäksi tein eteenlähetyksiä, sekä odottavalla että lentävällä palkalla, hyppy-hyppy lähetyksiä, sekä rengas-putki-hyppy. Rengastakaan ei tällä kertaa pelännyt sen ollessa todella matalalla, jokaisella kerralla meni innokkaasti siitä läpi.
Lopuksi kokeilin vielä puomin, ja ensimmäisen nakitusylityksen jälkeen, meni kuin puomissa olisi koskaan ollutkaan mitään pelättävää. Hassu koira.
Tavoitteenamme on nyt vahvistaa Deetä agiin, vahvistaa että sen tekemisen halu kestää loppuun asti reeneissä, tai oikeastaan reenien keskivaiheilla. Monesti kestää alun ja lopun, välissä himmailee omiaa.



Sitten asia mitä en uskonut koskaan kirjoittavani, myö käytiin tokon yksityistunnilla Maijan opeissa, ja olemme jo maksaneet seuraavankin tunnin, eli ainakin sinne on mentävä. :D Tarkoituksena on ehkä joskus käydä alon kisoissa, eli jos siinä olisi tavoite että alossa jonkinlainen tulos joskus saadaan.

ps. kattokaa ku Fifi alkaa näyttää vanhalta, mutta silti niin elämäniloiselta!

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Treeniätreeniä

 30.6. Pääsimme pitkästä aikaa ohjattuihin agility-reeneihin. Aiheena oli keppien sisäänmenon hakeminen. Tehtiin alla olevaa rataa (joo olisihan se kiva että rata olisi mittakaavassa ja silleen). Positiivisia asioita reeneistä:
- Dee pysähtyi pöydälle vaikka sitä ei ole koskaan otettu radan yhteydessä.
- Omistajaa ei pidetty pilkkanaan ja juostu ympäri kenttää.
- Yhtään aitaa ei yritetty alittaa, alun jälkeen ei edes kiertää.
- Kepit meni paremmin kuin odotin.
- Voin jättää Delian kolmen hypyn päähän, ja se malttaa odottaa käskyä.
- Putken irttotaan edelleen.

Eli kaikinpuolin onnistuneet reenit pitkästä aikaa, ehkä myö ei ollakaan niin toivottomia. Reenit menevät aina paremmin kun on joku koulimassa meitä mukana reeneissä (VINKVIK, tarvitaan ohjattujen lisäksi joku ohjaamaan meitä :D).

Viime torstaina kävimme tekemässä pienet tokot Maijan ja koirien kanssa Hakunilassa. Meidän osalta ei voida vielä tokosta oikein puhua mutta, mukavaa oli nähdä kun joku osaa oikeastikin tehdä. Päästä näkemään miten tunnaria tehdään, samoin ruutua. Kiitos!
Tokon jälkeen kävimme vielä peltolenkillä, josta on muutama kuva. Kuvat on Maijan kuvaamia!

 Suomenlapinkoira Delia, Novascotiannoutaja Tara, Australianpaimenkoira Nauru ja Kida

torstai 27. kesäkuuta 2013

Onni on terve koira.

Delian luustokuvat kennelliitosta ovat saapuneet vihdoinkin. Kävimme kuvauksissa toukokuun lopulla Outokummussa.

Tulokset:

Lonkat A/A
Tätä hämmästelin kovasti, koska eläinlääkäri veikkasi että B/C tai jopa C/C. Eläinlääkärin mielestä lonkkamaljat oli löysät, mutta ei minkäänlaista rakenne vikaa, kennelliitto eri mieltä onneksemme.

Polvet 0/0
Eläinlääkäri sanoi suoraan ettei mitään vikaa löydy, täysin terveet.

Kyynäreet 0/0
Lähti eläinlääkäriltä samana kuin tuli kennelliitosta takaisin.

Selkä kuvattiin epävirallisesti harrastusta varten, ja sekin eläinlääkärin mukaan täysin terve.
Eli minulla on sittenkin terve harrastuskoira ja voimme jatkaa hyvillä mielin agilitya.


torstai 20. kesäkuuta 2013

Paimennuspäivä

Pääsimme kokeilemaan paimennusta Vantaan Seutulaan, Suomen Mudi liiton järjestämään tapahtumaan vääränrotuisena.

Päivän aikana oli teoriaosuus ja kolme kokeilua lampaille. Delia odotti oikein mallikkaasti vuoroaan omassa häkissään ja päivä tauolla lenkkeilessämme hieman isommalla porukalla kulki neiti hyvin porukassa ja tuli luokse. (Muutenkin neidin korvat alkaa palata!!!)

Ensimmäisellä kerralla lampailla Dee oli ihan liian intona, se suorastaan huusi :D! Paimentaminen oli kaukana siitä hommasta. Seuraavat kerrat menivät edes hieman rauhallisemmin ja hiljaisemmin, koiran jo väsyessä pitkästä ja kuumasta päivästä. 

Paimentamista olisi kiva päästä kokeilemaan toisenkin kerran, näkisi syttyykö koira oikeasti siihen hommaan. Ja etenkin poroille olisi kiva päästä. 
 Kuvat ovat isäni Tomi Oinosen kuvaamia!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kesän ensimmäiset ohjatut

Kesän ensimmäiset ohjatut agireenit olivat 12.5.

Ensimmäisenä tehtiin mustalla numeoituja esteitä, ensimmäinen kynnyksemme oli jo kohdassa neljä. Delian mielestä rengas on kierrettävä este ja ei edes houkuttelemalla meinannut läpi tulla. Putki veti puoleensa ja sinne useastikin juostiin. Renkaasta päästyämme, tuli vastaan seuraava vaikeus Delian korvaan tuli jotakin. Neiti ravisteli päätänsä juostessaankin, mitä muuta voi odottaa kuin tasapainon heittelyä? Rata saatiin loppuun, kontaktit A:lta haki hyvin ja loppu olikin helppo juttu.

Punaisella merkittyä rataa ei päästy kuin esteelle numero 5. Alussa ei ongemaa, kolmos esteen kiertokin oli kohtalainen. Delia jostain kumman syystä päätti kiertää koko esteen iloisesti lällätellen. Rengas paremmin kuin edellisellä kierroksella. Keskittyminen herpaantui korvan takia, juostiin turhautumis ralleja, rapsuteltiin korvaa, heiluteltiin päätä jne. Ryhmän vetäjän kanssa yhteisymmärryksessä päätettiin jättää reenit meidän osalta siihen ja jatkaa seuaavalla kerralla sitten.

Järkytyksen aihe reeneissä minulle oli Delian esteen alitus, neiti ei ikinä, kuuna päivänä ole vielä alittanut estettä. Nyt sekin päivä on nähty. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen hyppyjen suhteen.

--
Eläinlääkärissä käyty korvan takia, ja korvakäytäväsä oli tärykalvoa ärsyttämässä kaksi todella pitkää irtokarvaa, jotka on nytten poistettu. :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

Tunnustus

Kiitämme Lukaa omistajineen  meidän muistamisesa: New Blog Love
Olen joskus aikaisemmibn tehnyt vastaavan, niin en käy laittamassa muille tunnustusta eteenpäin, mutta yllättynyt ja kiitollinen olen meidän muistamisesta.

Jos joku haluaa tehdä, niin ohjeet ovat samat kuin aijemmin eli: 
Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden! 

Kiitos!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Ora-neiti

Ora neiti saapui hoitoomme sunnuntai iltana, Oonan lontoo-reissun ajaksi. Sisällä on näyttänyt pääasiassa tältä:

On painittu, painittu ja painittu. Mutta on välillä osattu rauhoittuakin, itse olen ollut sairaslomalla pääasiassa joka päivä. Aamut on mennyt nukkuen kolmestaan sängyssä :')

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Juha Orenius

1.4. Kävimme Juha Oreniuksen reeneissä AgilityAkatemialla. Meilä on pari kertaa ostettuna kyseiselle tunnille, tunti on alkeisjatko.


Teimme tunnilla yllä olevaa rataa, ensin numerot 1-5 sen jälkeen lisättiin esteet 6-8 rataan . Ensimmäiselle esteelle pii tehdä kierto, tämä sujui ihan hyvin, itse joudun olla todella lähellä estettä että Dee kiertää sen toiselle puolelle, eli pitää harjoitella itsenäisyyttä ja että irtoaa muillekkin esteille kuin putkeen paremmin. Ensimmäiselle esteeltä toiselle ei ongelmaa, eikä putkelle lähetykseen. Putken jälkeen oleva hyppy tuottikin sitten vähän enemmän päänvaivaa, Dee tuli koko ajan liian lähelle minua ja ei saanut kunnon hyppyä esteelle. Otimme muutaman kerran putkesta ja siitä neloshypylle, näin ollen lopulta saimme myös tämän onnistumaan. No entäs pahamaineinen pussi? Dee päätti että tää on erilainen kuin aikaisempi pussi eikä hänen ylhäisyytensä voi mitenkään mennä siitä läpi, Juha avitti ja nosti hieman pussin reunaa jotta saatiin onnistunut suoritus. Tähäm oli hyvä lopettaa ensimmäinen kierros, Dee oli muutenkin ihan lahna. Lelut eikä namit kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. 

Pieni tauko muiden reenatessa teki Deelle hyvää ja siitä löytyi virtaa. Nyt alkupätkä meni paljon paremmin, pussi jätettiin välistä ja leikittiin vain sen tilalla. Leikistä kun vire kohdallaan lähdettiin esteelle, missä ei ongelmaa, sen jälkeen koiran kiero esteen 7 puolelle ja itse valssi. Valssin suuntani oli huono kun ei kertaakaan päästy renkaalle jatkamaan siitä, niin mikä koordinaatiokyky? Ja ainiin kuvasta poiketen kasi este oli enemmän samassa linjassa seiskan kanssa. No loppuun teimme pelkän renkaan heittämällä lelu läpi siitä, jotta saimme onnistuneen esteen siitäkin.

Mahtavat reenit, paljon saimme uutta ja onneksi on vielä toinen kerta jäljellä reilun viikon päästä. Sitä ennen tosin pitäisi päästä käymään reenaamassa itsenäisesti. Ja jos olisi ylimääräistä rahaa menisin varmasti Oreniuksien kursseille.

Ps. Opin tekemään ratapiirroksen, jeijj! 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen

Viime viikonloppuna vietimme pääsiäistä maalla äitini luona kera miehen ja Deen. Ja niinkuin oli suunniteltu, niin olihan se todella koirapainoitteinen viikonloppu.

Ilmat suosivat meitä koko viikonlopun, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Auringosta innostuneina lähdimme lauantaina lenkkeilemään jäälle, matkalta otimme mukaan hyvän ystäväni ja hänen pian puolivuotiaan länsigöötanmaanpystykorva pentunsa Lupun. Auringosta nautimme pari tuntia paistellen makkaraa ja katsellen koirien iloista menoa. Jopa Fifi pääsi mukaamme pitkästä aikaa.
Pieni onnen hetki koettiin pois päin tullessamme, Delia tajusi kauempana pilkkijöitä ja heidän koiransa. Olin ihan varma että se juoksee heidän luokseen. Tapansa mukaan juoksee pikku hiljaa lähemmäksi pitäen ulvontahaukkua, mutta tällä kertaa vilkuili meihin päin kun kävelimme siitä kauemmaksi. Kutsut eivät tehonneet, mutta ihana ystäväni osasi onneksi viheltää (yleensä on pilli mukana, koska en osaa viheltää. Tällä kertaa pilli komeili Vantaalla olohuoneen pöydällä :')) ja se tuli SE TULI luokse vaikka siellä oli muita. Onnen hetkiä tuon kanssa.

Jäällä lenkkeiltiin myös Annan ja hänen koiriensa Hupsiksen ja Myrnin kanssa. Mitähän tähän voisi todeta, no lapinkoirat on lapinkoiria ja Myrni ei arvostanut Deen leikkiä :') joka käsittää siis niskassa roikkuminen ja korvan juuressa haukkuminen kun toinen ei leiki. Muuten mukava reissu ja Dee käyttäytyi taas kuin mikäkin enkeli, se ei mennyt toisen haukkuvan koiran luokse. Teki saman kuin edellisenä päivänä, meni lähemmäksi mutta tuli sitten takaisin luoksemme, Dee TULI, taas kerran sai katsoa suu-auki tuota penikkaa.

Mies selitti lenkin jälkeen innoissaan että olipas kiva nähdä samanväriset lapinkoirat ja sen että muillakin on samantyyliset ihme leikit kuin Delialla.

Kamalat lapinkoirat kuvassa


Jäällä lenkkeilyn lisäksi kävimme tekemässä pienet aksa reenit ja nautimme perheeni seurasta mielin määrin. :)

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Loma maalla

Matkattiin Deen kanssa keskiviikko iltana junalla Tikkurila-Joensuu väli. Tulimme kotikotiin viettämään muutama rentoilupäivä.
Täysin tekemättöminä emme kuitenkaan ole olleet nimittäin olin varannut meille hallin agia varten torstai aamulle. Reenit menivät hyvin, harjoittelimme kolmen hypyn suoraa josta hakeminen mutka putkeen sekä, yhden hypyn ja kahden putken sarjaa eri kulmista. Oli mukavaa harjoitella yksin, oli iso halli käytössä ja ei muita koiria pyörinyt kentällä niinkuin meidän alkeiskurssilla (jatkokurssia en meinannut samassa paikassa käydä, halu kehittyä on niin parhaakseni näin hakea paikkaa muualta). Kokeilimme muutaman kerran mennä puomin, ja vaikka alusta oli hieman erillainen kuin alkeiskurssin puomin se meni, SE MENI sen edelleen! Pelko on siis voitettu lopullisesti. Deliahan pelkäsi puomia kauan, vasta viime ohjatuissa saimme sen menään esimmäisen kerran koko puomin ja nyt se menee sen jo helposti.

Lisäksi lomailemassa olemme tehneet pitkiä metsä lenkkejä, täältä päin kun niitä löytyy jokapuolelta toisin kuin tikkurilasta. Huomenna matkaamme takaisin Tikkurilaan, mutta maalle palaamme jo pääsiäiseksi takaisin. :)
Agi kuvat on parin viikon takaiselta ohjatuista reeneistä ja leikkikuvat on anoppivierailulta viime viikonlopulta, kuvissa esiintyy myös heidän sekarotuinen koiransa.




perjantai 22. helmikuuta 2013

Haaste vastaanotettu


Kiitos haasteesta Team KC !

Tässä haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää vastata
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat
4. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Haastetuille pitää kertoa, että heidät on haastettu
6. Ei takaisin haastamista.

11. Faktaa

1. Kotoisin olen Helsingistä vaikka sitä ei kyllä puheesta uskokaan, maalainen tunnen silti enemmän olevani.
2. Olen ammatiltani liikuntaneuvoja, mutta työ mitä teen ei täsmää ammattini kanssa sitten yhtään.
3. Haaveilen Espanjaan muutosta, ja se saattaa jopa toteutua lähiaikoina..
4. Asun ensimmäistä kertaa sellaisessa asunnossa jonka olen saanut itse sisustaa.
5. Minulla on ollut kaksi kääpiöhamsteria. Ja haluaisin ehkä uudestaan jyrsijöitä.
6. Olen pelannut 9 vuotta lentopalloa, ja kaipaan sen pelaamista edelleen.
7. Rakastan korkokenkiä, mutta en kuitenkaan osaa pitää niitä perus päivänä.
8. Ja omistan ihan liikaa niitä sekä muita kenkiä, en tiedä mihin miehen tavarat saadaan mahtumaan hänen muuttaessa luoksemme kokonaan. :D
9. Kirpputorit on ihania.
10. Elämäni tärkein ihminen on äitini, jolle voin puhua ihan kaikesta. Ja se jaksaa miun höpötystä koirista vaikka päivästä toiseen. Ihminen joka ottaisi Deen hoitoon milloin vain, niin kuin on Fifinkin ottanut.
11. Haaveilen muutamasta mukulasta, ja toisesta koirasta.



Haastajan kysymykset:

1. Mikä on paras luonteenpiirteesi?
Hmm, varmaankin hyväsydämmisyys? Autan mielelläni muita, varsinkin kun tiedän sen helpottavan heidän hommiaan/asioitaan, on vaikea sanoa ei jos jotain pyydetään, ja annan ennemmin muille ensin ennen kuin otan itse.

2.Haaveiletko paljon?
Liikaakin, on vaikka minkälaista haavetta. Sellaisia mitkä voi oikeatikin toteutua, sekä liian isoa haaveita mitkä ovat vain haaveita.

3. Mikä on paras hetki päivästä?
Kun saa illalla käpertyä rakkaan viereen nukkumaan, ja viikonloppuisin sitten pitkät aamut sängyssä loikoillen toisen kainalossa

4. Vietätkö liian paljon aikaa koneella?
Kyllä, ja olen yrittänyt vähentää. Miehen mielestä myös onnistunut siinä, itse en olisi niin varma. :DD

5. Ketä on tärkein ihminen elämässäsi?
Tärkeimpänä äiti, lisäksi muu perhe ja mies totta kai (:

6. Harrastuksesi?
Tämän hetken harrastukset liittyvät koiraan, eli lenkkeily ja agi sen kanssa. Mutta ensi kuun alusta tarkoituksena aloittaa salilla käyminen sekä juuri tänään lupauduin 11viikon juoksu haateeseen maanantaista alkaen.

7. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Toisen ammatin opiskelleena työelämässä, ja toivottavasti joko tuloillaan raskaaksi tai jo raskaana. Suomessa tai Espanjassa.

8. Mitä asioita himoitset?
Onnistumisia ja saavutuksia. Turhemmista asioista karkkia..

9. Pahin pelkosi?
Yksinkertaisuudessaan menettää joku läheinen.

10. Suurin rakkautesi?
Rakkaus elämää kohtaan, rakastan elää, olla ja kokea.

11. Elämän viisautesi?
Aikoinaan on opetettu että kipu on mielenheikkoutta. Lisäksi älä unelmoi eläväsi vaan elä unelmaasi. Teksti jonka paranneltuna voisin tatuoida ihooni.

Itse olen nyt laiska enkä jaksa haastaa ketään muita, ei vain kärsivällisyys riitä keksimään kysymyksiä. :D

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Agiliitoa

On näköjään jäänyt kirjoittamatta agista vaikka piti. Mutta viime kerta meni niin persiilleen, vaikka ohjaajalta kehuja saatiinkin, etten edes viitsi kirjoittaa. Koiraa kiinnosti tekonurmi enemmän kuin edes nakki, ohjaajasta puhumattakaan. Lisäksi muita piti haukkua, yrittää syöksyä leikkimään ja häiritä kaikin mahdollisten tavoin. Toivon oikeasti että perseily johtuu vain mahdollisesti alkavista juoksuista..

Edellisviikonloppuna sen sijaan oli mahtavat reenit. Dee teki innolla, jaksoi keskittyä koko ajan ja nautti selvästi. Puomia harjoiteltiin sen verran että koira koskee -> makupala, koira nostaa etutassut puomille -> makupala. ja sitten nostettiin koira alastulon kohdalle ja sai itse laskeutua, pysäytettiin että etutassut maassa ja takatassut puomilla ja siinä paljon makupaloja.  Lisäksi tunnilla kokeiltiin että oli hppy ja putki, Dee rakastaa putkea ja tiedettiin että se kyllä menee sinne vaikka itse en juoksisikaan sinne asti, eli koira hypyn taakse itse hypyn ja putken väliin, kutsu hyppyyn ja siitä ohjaus putkeen. Esteet olivat suorassa linjassa ja oi että miulla oli pätevä likka kun onnistui. Muutama onnistunut suoritus ja välissä kunnon palkkaus. Ihanaa kun toi ei nykysin lähde lelu suussa rälläämään ympäri kenttää, mitä pentuna teki vaan vaikka lelun heittäisi palkaksi käy hakemassa sen ja tuo sen takaisin minulle. En voisi olla tyytyväisempi tähän agility kertaan, ja vaikka seuraavan kerran perseilikin niin ehkä tuosta tulee vielä pätevä!

Asia mikä ketuttaa on, että kotimittauksella Dee on juuri sentillä yli medin, eli TODELLA pieni maksi. Pitää toivoa että virallisella mittauksella jäisi mediksi, vaikka voihan se olla ettei koskaan olla kisa valmiita tai edes uskalleta kokeilla kisata ohjaajan jännityksen vuoksi. Sen näkee sitten joskus (:.

Lopuksi iso kiitos Oona Mäelle, joka ystävällisesti teki meille ihanan bannerin! Oonan blogiin pääset tästä.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Se hyppää!

Esimakua tämän päivän agilitysta :)

maanantai 28. tammikuuta 2013

Syksyisiä kuvia

Koneen kätköistä löytyneitä syksyisiä kuvia näin talven keskelle. :)