Tunti jos toinenkin

Aina on yhtä vaikeaa aloittaa kirjoittaminen, kun aikaa edellisestä postauksesta on kulunut paljon.
Kuluneen parin viikon aikana olemme reenanneet ahkerasti agilitya, Ojangossa on tullut vietettyä tunti jos toinenkin sekä itsenäisesti että porukalla.

Keskiviikkona olimme Ojangossa Maijan sekä Oonan koirineen kanssa. Maija suunnitteli meille radan, mutta eihän myö päästy alkuunkaan siinä kun Deen motivaatio jo kärsi, niinpä keskityimme Deen motivaation nostamiseen ja pieniin onnistumisiin. Pienen liikavauhdin ja huonon estesuorituksen seurauksena horjahti Dee puomilla ja päätti ruveta taas pelkäämään sitä. Makupalojen ja kolmen tytön voimin saimme sen lopulta menemään puomin päästä päähän. Tämän jälkeen pieni vauhtihomma ja siitä jäähdyttelylenkille. Muiden reenattua otimme Deen vielä kerran, teimme muutamaa estettä, ja sitten taas vauhtirataa, jotta reeneistä jäisi hyvä mieli koiralle.

Tänään kävimme keskenämme reenaamassa Deen motivaation pysymistä tehden pientä rataa. Välissä putkirallattelua (Dee tykkää niin putkista!).
Esteiden yksi ja kaksi kanssa ei ongelmaa. Kakkosta tehtiin sekä suoraan että takaakiertona, takaakierrosta kolmoselle heti pertään toinen takaakierto sujui paremmin kuin jos kakkoselta hyppäsi suoraan ja koira piti ohjata esteiden takaa kolmos hypylle, nelos hypyn jälkeen takana oleva pimeä putkikulma houkutteli Deen muutaman kerran mukaansa, tarpeeksi kovaa kun nimen huuti tajusi lopulta kääntyä kohti A:ta. Kiipeämisessä ei ongelmaa, alastulossa hieman himmasi vaikka esteen edessä odottikin namialusta ja nakit.
Viereisen radan lisäksi tein eteenlähetyksiä, sekä odottavalla että lentävällä palkalla, hyppy-hyppy lähetyksiä, sekä rengas-putki-hyppy. Rengastakaan ei tällä kertaa pelännyt sen ollessa todella matalalla, jokaisella kerralla meni innokkaasti siitä läpi.
Lopuksi kokeilin vielä puomin, ja ensimmäisen nakitusylityksen jälkeen, meni kuin puomissa olisi koskaan ollutkaan mitään pelättävää. Hassu koira.
Tavoitteenamme on nyt vahvistaa Deetä agiin, vahvistaa että sen tekemisen halu kestää loppuun asti reeneissä, tai oikeastaan reenien keskivaiheilla. Monesti kestää alun ja lopun, välissä himmailee omiaa.

Sitten asia mitä en uskonut koskaan kirjoittavani, myö käytiin tokon yksityistunnilla Maijan opeissa, ja olemme jo maksaneet seuraavankin tunnin, eli ainakin sinne on mentävä. :D Tarkoituksena on ehkä joskus käydä alon kisoissa, eli jos siinä olisi tavoite että alossa jonkinlainen tulos joskus saadaan.

ps. kattokaa ku Fifi alkaa näyttää vanhalta, mutta silti niin elämäniloiselta!