Hei hei heinäkuu

Heinäkuu on jo ohitse ja pian on kesäkin. Tuntuu että vasta alkoi kesäkuu ja ajattelin olevan pitkä aika siihen että lopetan vanhan työni ja aloitan uuden, mutta nyt se jo tapahtuu. Maanantaina alkaa uusi vaihe elämässä. Harrastusten osalta tämä muutos tietää vähemmän aikaa, työmatkani pitenee viidestä minuutista 40 kilometriin ja työaikani ei ole enää 5.30-13.30, vaan vaihtelee päivittäin. Muuten heinäkuu on mennyt sekä lomaillessa, että treenailessa. Lisäksi olemme olleet yhdellä agility-leirillä myöskin kuukauden aikana, unohtamatta Snowtime's tapaamista joka pidettiin kouvolan seuduilla heinäkuun alussa. 

Leirillä oli ohjelmassa toisena päivänä paimennusta Kausalassa ja toisena agilitya, nose workin alkeita, tottista ja yhdessä oloa koirakoulu homeetan kentällä kouvolassa. Yömme vietimme Verlan mökkialueella. Ensimmäisenä yönä mökkikavereina meillä oli Matti japsi Manun ja kelpie Jaden kanssa ja Henna japsi Minnin kanssa, toisena yönä olimme Hennan kanssa kahdestaan. Kyseisestä tytöstä on tullut miulle ystävä tämän leirin johdosta. Leiri toi elämäämme myös muita uusia tuttavuuksia ja yhden tälläisen kanssa olemme menossa paimentamaan kuun puolivälissä. Toivottavasti leiri toteutuu myös ensi vuonna.

Heinäkuun loppupuolella olimme viikon lomalla Liperissä. Oikeasti lomalla, taisimme treenata yhden kerran agilityn keppejä koko viikon aikana. Koirat viettivät paljon aikaa mummon luona ulkona häkissä ja irti juosten lisäksi kävimme moikkaamassa 9viikkoista suomenajokoira Velua. Tälläiset lomat tulevat niin tarpeeseen aina välillä, jokaisen aivot nollaantuvat.

Heinäkuu oli ja meni ihan liian nopeasti, leirien ja lomien lisäksi treenatessa ja ystäviä nähdessä. Toivotetaan tervetulleeksi elokuu!

Mitä tehdä kun jokin asia ei vain tunnu hyvältä? Mitä tehdä kun junnataan paikallamme kaikissa lajeissa? Entä kun aika ei riitä? Entäs kun ollaan väsyneitä kaikki? Olenko luovuttaja, jos vähennän lajeja? Pitääkö miun näyttää muille että hei me tehdään miljoonaa lajia ja haluan menestyä kaikissa? Mitä sitten vaikka toisen koira on kaksi vuotiaana kisannut viidessä eri lajissa ja edennyt korkeimpiin luokkiin ja itse ei pääse edes yhdessä lajissa?

Kolmen tokokokeen jälkeen, joista kaksi kolmostulosta ja yksi ohjaajan keskeyttäminen taskussa on pyörinyt moni asia mielessä. Miettinyt mitä tehdä kun on kesälle niin monta eri lajia (vaikkakin kaksi koiraa) että ei aina riitä treenailemaan vapaa-ajalla jokaista uutta asiaa tarpeeksi, mitä tehdä kun on itse niin väsynyt loppuviikosta? Tiedän että menestyäkseen pitää päästä tekemään enemmän menestyäkseen. Syksyn myötä aloitan myös uuden työn ja matka pitenee viidestä minuutista 40km:iin kehä kolmosen ruuhkassa ja haluaisin sen myötä panostaa johonkin kunnolla, enkä tehdä kaikkia vähän. Pohdittuani lajejamme löytyi Hyrrän kanssa yksi vahva ykkönen ja se on agility. Kyseiseen lajiin aiomme keskittyä talvella pääsääntöisesti, lisänä paimennus jatkuu koko talven. Hyrrälle en aio edes hakea ryhmäpaikkaa muihin lajeihin, Delian kohdalla ryhmäpaikka tulee joko agilityy tai sitten rally-tokoon. Tämän lisäksi molempien osalta ennen lumien tulemista teemme hakua, mutta siihen en ole nyt kummallekkaan asettanut tavoitteita, laji jatkuu koska Delia nauttii siitä kaikista eniten. Tämän päätöksen myötä tottis/toko jää talvella pois, toki omatoimi/ kaveritreenejä voimme edelleen tehdä muistutteluna mutta emme aio asettaa mitään tavoitteita. Katsotaan ensi kesänä sitten uudelleen, nyt panostetaan Hyrrän kanssa aksaan ja Delian kanssa hauksuuteen.

Kisaaminenkin jää nyt tauolle, lukuunottamatta oman seuran rally-kisoja 5.9. sekä muutamia epiksiä. En halua luoda meille nyt paineita siitä, että jotakin pitää saavuttaa ennen tiettyä aikaa. Näin kävi tokon kanssa. Aika näyttää milloin kisaamme muussa kuin rallyssa ja kisaammeko siinäkään loppuvuonna omia kisoja lukuunottamatta. Palaamme joskus sitten kisakentille kun olemme oikeasti valmiita, mahdollisesti ne kisat jopa voivat olla agilityn parissa, siihen menee aikaa mutta ei meillä ole mikään kiire. Ei nyt kun vihdoinkin olen saanut istutettua päähäni sen, et vaikka joku muu pärjää lajissa kuin lajissa ja kisaa nuorena valmiina koirana yms. ei meidän tarvitse. Pääasia että harrastamme ja teemme asioita yhdessä, mutta tulemme kyllä takaisin kisakentille ja muidenkin lajien pariin varmasti myöhemmin. Ja kesää on vielä jäljellä, nyt pidämme hauskaa.

Todella sekavaa tekstiähän tästä nyt tuli, mutta piti johonkin julkaista ja purkaa tätä. En kadu että menimme jo toko-kokeisiin, enemminkin helpottunut. Se avasi miun silmät, kaikki tulee aikanaaa. Nyt vain panostetaan täysillä siihen missä haluan kisata ja menestyä tulevaisuudessa. Tästä huolimatta saa meistä edelleen seuraa muihinkin lajeihin vaikka ne ei syksyn ohjelmistoon niin vahvasti kuulukaan, vaihtelu virkistää ja asioita pitää kuitenkinn tehdä että ne säilyvät mielessä. Pääasiassa tässä oli puhe ohjattujen treenien mietinnästä, syksyn aikataulua kun jo luodaan seurassamme.

Ps. Paljon muutakin on kerennyt tapahtua. Olemme olleet parilla leirillä ja huomenna lähdemme taas yhdelle. Yritän tulla näistäkin kirjoittelemaan.

Juhannus

Me vietimme juhannusta perinteisellä tyylillä, mökkeillen sukumme vanhalla mökillä saaressa juojärvellä. Itselläni on aikaa kun viimeksi olen kyseisellä mökillä käynyt ja voi kuinka olenkaan kaivannut vanhaa kunnon mökkeilyä! Suomen luontoa, rauhaa ja ennenkaikkea ei sähköjä. 

Koirien osalta juhannus meni tutkiessa metsiä, Hyrrän ja Fifin osalta uidessa (Delia ei suostu kuin kahlaamaan) ja kerjätessä grilliruokaa. Yhtään käärmettä emme nähneet onneksi ja muiltakin haavereilta säästyimme. Veneilyssä ei onglemaa, Hyrrän alkupiippailujen jälkeen. Fifi on jo vanha tekijä ja Deliakin on aikaisemmin ollut moottoriveneen kyydissä, vain Hyrrälle tämä oli ensimmäinen ilta. 

Toivottavasti pääsemme tänä kesänä vielä uudelleen mökille uimaan ja nauttimaan hyvistä ilmoista, mitä muuten oli nyttenkin vaikka kaikki väittivät muuta.

Muuten laumamme on palannut takaisin omiin koiriin, Hyrrän siskon Islan mennessä loppuajaksi hoitoon kasvattajalleen, jonka luona pyörähdimme torstaina tullessamme pohjois-karjalaan päin. Hyrrä pääsi paimentamaan Merjan kanssa ja sain taas kuulla miten tuosta saisi helposti vaikka työkoiran lammastilalle.

Tokotreenit 8.6.

Meidän tokoryhmässämme on yleensä kolme koirakkoa paikalla, mutta tänään oli vain kaksi. Ja kun ryhmässä on kaksi kouluttajaa saimme henkilökohtaista opetusta.
Teemana oli palkkaamattomuus, nouto ja hyppy.

Ensimmäisenä palkkaamattomuustreeniä. Teimme parin-kolmen liikkeen sarjoja, mutta lyhennettyinä. Siirtymiset välissä. Sosiaalinen palkka väleissä, mutta lelupalkkaus vasta lopussa. Nämä menivät hyvin, alkuun Hyrrä ei kunnolla vastannut sosiaaliseen palkkaan mutta loppua kohden parani.
Liikkeinä kävimme läpi kaikki alokkaan liikkeet. Jäävissä Hyrrä meni maahan vaikka piti jäädä seisomaan, Muissa ei isompia ongelmia.

Toisena teimme noutoa. Hyrrällä on kauan ollut ongelmaa noutokapulan pitämisessä suussa, pari kertaa sitten meillä oli kapulan pitoa ja silloin teimme havainnon että Hyrrä pitää kapulaa paremmin suussa miun sivulla kuin edessä. Tämä todistettiin myös tällä kertaa, nimittäin alkuun pyysin nouda käskyllä tuomaan eteen kapulaa mutta tuli aina vinoon ja peruutti karkuun. Kouluttajan kanssa puhuttiin että Hyrrä lähtee nouda käskyllä hieman epäröiden ja on epävarma tullessaan eteen. Mietin sitten että nouda käskyä ei olla taidettu käyttää missään mukavemmassa ja kokeiltiin uudestaan tuo käskyllä (en taas tiedä mistä toi nouda käsky tuli kesken treenien..) ja takaisinpäin tullessa avustin sivu käskyllä. Nyt palautui hyvin ja piti kapulaa hyvin siihen asti että otin kapulan pois. Eli muistisääntönä TUO = suoraan sivulle ja PK-puolen eteentuomiset hajoitellaan edelleen nouda käskyllä joskus tulevaisuudessa.

Hyppyä teimme liikkuroituna, vähän jäi vinoon seisomaan alkuun mutta sivu käskystä istui hyvin. Jossain vaiheessa rupesi ottamaan häiriötä kouluttajan käsky sanasta ja istui jo siitä. Takaisin seisomaan ja vapautus. Lopuksi teimme myös vauhti ylityksiä, palkka lensi samalla kun koira hyppää ja vapautus palkalle. Iloiseen ilmeeseen oli hyvä lopettaa.

Aikaa jäi sen verran paljon vielä että kokeilimme hyppynoudon loppua. Koira istumaan kapula hypyn ja koiran väliin ja itse kutsumaan toiselta puolelta, vapautettiin heti kun ylitti. Yllätyin itse kovasti Hyrrän tehdessä tämän hyvin, koira joka ei suostunut muutamaa sekuntia kauemmin pitämään kapulaa vielä pari kuukautta sitten. Loppuun vielä häiriö seuraamista, kouluttajilla tuoksuvia namipaloja ja piti seuruuttaa ohi ja kohti. Alkuun otti häiriötä, mutta nopeasti jätti rauhaan ja keskittyi tekemään töitä. Pätevä pikkuinen!

Mäntyharju 6.6.

Lauantaina oli ohjelmassa rally-toko kilpailut mäntyharjulla. Mukava kisapäivä, lähtö vasta yhdeksän jälkeen ja silti oli hyvin aikaa pysähtyä aamupalalle matkalla. Tällä kertaa ei myöskään tarvinnut reissata yksin vaan saimme mukaan avopuolisoni ajamaan autoa sekä kuvaamaan suorituksemme.

Kenttä sijaitsi koulun pihalla ja kehiä vain yksi, ei siis pahaa häiriötä kun katsojatkin pysyivät aikalailla buffan edessä kauempana. Tuomarina oli Kirsi Petäjä ja luokkana ALO.

Ratapiiirrosta katsellessani pelkäsin Hyrrän kanssa juosten pujottelua, etenkin vasemmalle kaartaessa. Lisäksi eteen istuminen ja askeleet ovat olleet Hyrrälle vaikeita, Delian kanssa eniten jännitti sen hieman laamaileva vire. 

Hyrrän tuloksena ALOHYV 86. Virheitä 1 kyltillä olisi pitänyt uusia kun tulo uudestaan sivulle, mutta en tiedä mikä mielenhäiriö oli jättää uusimatta. Tästä siis -10 Tvä. 10kyltillä uusittiin eli -3, Hyrrä oli melko kuutamolla eikä eteenistuminen onnistunut. 14 -3 Tvä tuli vähän huonosti eteen ja hätiköiden tehty omalta osaltani. Muuten Hyrrä olikin melko rauhallinen, ehkä jopa vähän liian. Kuuma päivä ja olin pitänyt Hyrrää 15 suorituksen ajan temppuilemassa yms. jottei tarvitsisi vieterin kanssa mennä tekemään, mutta tuli tehtyä varmasti vähän liikaakin..

Delia oli suoritusvuorossa ensimmäisenä ja tuloksena ALOHYV 82 ja RTK1. Delian kanssa meille tuli enemmänkin pikkuvirheitä kuin mitään suurempaa eli kyltti 2 -1 PY, -1 Kyl, Delia laahusti puhottelussa ja kävi nuuhkimassa tötteröäkin kerran. Lisäksi kyseiseltä kyltiltä -3 Tvä. Kyltiltä 5 myöskin -3 Tvä, 10kyltin uusin kahdesti (tuomari sanoi tuloksia jaettaessa että ei olisi tarvinnut uusia kuin kerran koska toisella kertaa oli tulossa vasta -1 vinoudesta) tästä siis 2x -3. Kyltti 11 kolme kertaa -1  PY, As ja Tvä lisäksi vielä 14 kyltiltä -1 Vino. 

Kaikinpuolin olen erittäin tyytyväinen molempien suoritukseen ja etenkin Delian RTK1 tulokseen. Nyt molemmilla alkaa määrrittelemättömän pituinen rally kisatauko, ihan jo sen takia että kaikki seuraavat kisat lähellä ovat silloin kun itselläni on muuta menoa. Kyllä myö vielä joskus palaamme lajin pariin.

2x 3sija

Kesän ensimmäiset agilityn epäviralliset kilpailut takana ja samalla myös meidän ensimmäiset palkinnot! 

Päätin lähteä epistelemään, koska Delia sai ilmaisen startin treenien jäädessä väliin, tämän lisäksi päätin ilmoitta myös Hyrrän huvinvuoksi juoksemaan supermöllien rataa. Ensimmäisellä kierroksella Hyrrä haki ohjauksen takaa väärän putken pään, näin ollen 10virhepistettä (hylky=10), muuten onnistunut rata. Videolla tämäkin olisi ollut, mutta en nyt ladannut sitä nettiin. Toisella kierroksella Hyrrän kanssa teimme puhtaan radan ja tällä kisan kolmas.

Delian olin ilmoittanut mölliradalle, rimat maksien alarajalla eli 55cm. Voi kun tuo pikkuinen olisi muutaman sentin korkeampi edes, mutta ei voi mitään. Luulin radalla tulleen yhden kiellon, pysaytin vauhtini esteelle ja Dee ei tietenkään silloin hypännyt kyseistä hyppyä. Mutta näin ei kuitenkaan ollut ja tämän johdosta olisimme päässeet nousemaan palkintopallille, mutta olimme jo tässä vaiheessa lähteneet kotia. Palkinnot saamme jälkikäteen, sekä tulokset tietoomme.

Kisoista jäi todella hyvä mieli ja treenaaminen sai lisäpotkua.

Kirkkonummi

Matkalla Yläneelle leirelemään käväisimme lenkkeilemässä kirkkonummella Siljan ja koirien luona
Paimenilla ja puolipaimenilla sujui hyvin, pääasiassa alkuun leikkivät oman rotunsa kesken. Pikkuhiljaa porukka myös lämpeni kimppajuoksuille. Kuraisia ja keltaisia koiria löytyi joka lähtöön, kun joessa kahlaamisen jälkeen juoksentelivat voikukka pelloilla. Meidän pitäisi niin nähdä usemammin, ihan parasta seuraa koko tyttö! Viihdymme toistemme seurassa mutta näämme ihan liian harvoin, miun aikataulu on niin kiireellinen että pidemmälle lähtemiseen pitää olla melkein koko päivä vapaata, meidän lenkit kun ei ole mitään puolen tunnin pikapyrähdyksiä.

Lenkin jännitysmomentti tavattiin pienellä polulla metsää, KYYY! Käärme jonka päälle Silja melkein astui, miun kiljuessa vieressä. Koirat onneksi olivat jo menneet edeltä, eikä ketään purtu. Samaa kautta pois tullessamme olivat koirat naruissa ja miulla risu millä huiskin puskia ennen kuin liikuttiin eteenpäin.