11 kysymystä

Viimeisin kirjoitus on kolmen viikon takaa, syynä tähän oli meidän perheen kaksi jalkaisten matka thaimaan auringon alla. Alunperin miun piti kirjoitella reissun etenkin postausideoihin tekstejä. mutta viime hetkellä päätettiin jättää läppäri kotia ja otta pelkästään tabletti. Se yhdistettynä, monessa paikoissa olleisiin huonoihin netteihin, kirjoittelu jäi. Saatiin reissun aikana kuitenkin haaste Team FrihetAwa-blogilta. Haasteena on vastata 11-kysymykseen, monessa blogissahan näitä on jo nähty. Itse en haastetta sen takia laita eteenpäin, mutta vastatataan itse kuitenkin.

1. Missä asioissa toivoisit kehittyväsi koiranomistajana?

Kärsivällisyydessa. Oon aina ollut kaikki-nyt-heti tyyppiä, joten kärsivällisyyttä lisää kiitos. Kaikki ei tapahdu hetkessä, mutta sen aina välilläunohtaa. Lisäksi enemmän tietoa kaikista lajeista, jotta osaisi opettaa koiraansa oikein.

2. Onko koirasi karannut koskaan?

Delia on. Joskus tikkurilassa asuessamme pidin huolimattomasti kiinni hihnasta kun solmin kengännauhoja, samalla hetkellä parin metrin päästä lähti citypupu jonka perään Dee sitten lähti. Hetken oli poissa ja sitä huudellessa joku mies vastaa että se juoksee jo takasin päin, tämä sattui onneksi illalla eikä tikkurilassa ollut oikeastaan ollenkaan liikennettä.

3. Rotusi hyvät & huonot puolet?

Hyviä puolia: terveys (rakenne, ulkonäkö, perinnölliset sairaudet yms.), energinen, soveltuu moneen lajiin, oppivainen, tilanteisiin muuntautuva

Huonoja puolia: Kahtia jakoisuus molemmissa roduissa, alkukantaiden käytön jääminen ja sen poistaminen jalostuksella, herkkähaukkuisuus, ulkonäön antama vaikutus --> joutuu vääriin käsiin (aussie) .

4. Tarina koirasi nimen takana?

Hyrrän nimen takana ei ole sen kummoisempaa tarinaa, kauan sitä pähkäiltiin ja sitte vähän yllättäen nimi vaan tuli päähän. Delian kohdalla kasvattaja pyysi keksimään D:llä alkavaa virallista nimeä ja sitten se vaan jäi kutsumanimeksikin.

5. Onko koirasi "jalostuskelpoinen"?

Deliaa en pidä jalostuskelpoisena, terveys sillä on kunnossa, mutta sen arkuutta yms. en haluaisi viedä eteenpäin.

Hyrrä periaatteessa on jalostuskelpoinen, vaikka sen selässä onkin LTV1, mutta sen käyttö jää sitten kasvattajan päätökseksi. Luonteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan on mielestäni jalostuskelponen kuitenkin.

6. Saitko itse valita pennun pentueesta? Millä perusteilla valitsit?

Dee on näitä kuuluisia, värin perusteella pääasiassa valittuja koiria, tästä oppineena Hyrrän kohdalla lopulta kasvattaja-Merja ja sijoittaja-Laura tekivät päätöksen yhdessä sen perusteella millaisen koiran olin kertonut haluavani ja sen millaisen Laura haluaa sijoittaa. Katua ei ole tarvinnut.

7. Mikä on maksimi koiramäärä itsellesi omistaa?

Tällä hetkellä omistan kolme, tosin kaksi asuu vakituisesti meillä ja yksi välillä. Kolmea pidän tällä hetkellä maksimina. Kaksi on nyt hyvä, mutta kolmas mahtuu vakituidesti kyllä jossain vaiheessa silti.

8. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

Eivät ole miun juttu, toki itsekin joskus käytävä hakemassa arvostelulomake ja toivottava että se pakko H sieltä saadaan. Mutta en mie tuomitsekaan niitä jotka sitä haluavat harrastuksekseen kutsua.

9. Mitä koirasi syövät?

Tällä hetkellä mennään 50/50 tyylillä. Erilaisia lihoja ja taste of the wildin nappulaa.

10. Suosikkiväritys koirasi rodussa?

Lapinkoirissa on ehdottomasti parkki tai sitten tietynvärinen ruskea. Ausseissa ennen tykkäsin erityisesti merleistä, joista etenkin punainen oli mieleeni monissa. Nyt oman myötä olen oppinut pitämään kauniita selkeitä värejä, joten kallistun nyt kuitenkin päävärinä mustaan. 

11. Mitä harrastatte?

Harrastuslistamme naurattaa minua itseäni aina välillä. Kesällä ohjattujen suhteen näyttää Hyrrän osalta: toko, rally-toko (jaettu paikka Deen kanssa), agility, tottis ja haku. Lisäksi toki paimennusta silloin kun reenejä on. Veto kiinnostaa, valjaat vaan tarvittaisiin, lisäksi tarkoituksena yrittää tehdä jälkiäkin enemmän. 

Delialla lajit ovat ohjattujen osalta samat, lukuunottamatta tokoa. Veto kuuluu myös Deen tulevaisuuteen, pikkaisen sitä ollaan jo aikaisemmin tehty, mutta nyt odotetaan rikastumista ja vetovaljaiden ostoa.

Toivepostauksia?

Mie oon välillä todella huono keksimään kirjoitettavaa, nii nyt olisiko teillä jotakin ehdotuksia postauksien suhteen? Tai jotakin mitä haluaisitte kuulla meistä tai harrastuksistamme? Ihan kaikenlaiset ehdotukset ovat tervetulleita!

Kiharan verran onnea

Blogin mukana jo pidempään olleet tai miut paremmin tuntevat tietäävät miun omistavan kolmannenkin koiran. Koiran joka oli blogin alkuajoissa mukana, mutta sitten viimeisen parin vuoden aikana sitä on näkynyt harvakseltaan. Kyseessä on siis pieni mutta pippurinen villakoira Fifi.

Syy siihen ettei pikkuista kirppua ole blogin puolella kamalasti näkynyt on siinä että se asustaa
nykyisin pääasiassa kotikotonani. Alunperin se jäi sinne virallisesti muutettuani kuopioon ja Delian tullessa elämääni. Syy tähän oli äitini pyyntö: "voisitko jättää Fifin meille kun se on kuitenkin kasvanut meidän kaa ja meillä ei oo koiraa jos viet sen ja siulle tulee pentu." Tottahan se on, Fifi oli mahdollisen muuton aikoihin kuitenkin jo kuusi vuotias, ikänsä kotikotona asunut. Ja olihan se ollut siellä myös opiskelujeni ajan Tanhuvaarassa, jonne ei koiraa mukaan voinut ottaa.  Lisäksi Fifi on elämänsä asunut  pienessä taajamassa, jossa on aina päässyt rivitalon pihalle. Kuopiossa metsän lähettyvillä asuminen vielä onnistui, mutta sitten tulikin muutto helsinkiin ja näin parhaaksi Fifin jäämisen lopullisesti äidilleni.

No nyt viime syksynä Vantaalle rivitaloon muuton myötä, olisi se ollut mahdollista taas ottaa tänne. Mutta nyt meillä on Hyrrä, koira jota Fifi ei voinut alkuun edes sietää samassa huoneessa kunn kävimme kotikotona.

Jouluna kuitenkin tapahtui se mitä olen pitkän aikaa kaivannut, Fifi matkasi kanssamme tänne kauaksi etelään. Pääasiassa se tuli kasvattamaan kuntoaan ja sen myötä hieman laihtumaan. Pitkästä aikaa olen saanut nauttia tuon pienen kirpun kanssa elämisestä, siinä on koira jota monesti rakastan ja vihaan samaan aikaan. Se saa miut kiuhumaan, mutta sitten kun se tuihottaa nappisilmillään en voikaan enään olla vihainen. Se on niitä koiria jotka eivät sängyssäkään väistä, vaikka tönisit sitä tai vedät peiton sen alta pois. Koira joka haukkuu vaikka ei tiedä mille haukuttaisiin, se joka puolustaa minua kaikelta olemattomalta vakuuttavasti n. 4kg edestä. Koira joka on aina kerjäämässä ja puolustaa ruokaansa, mutta silti se on niin ihana kun tulee kippuraan kylkeen nukkumaan. Asia mitä kaipasin pitkään oli koira joka oli koko ajan lähellä, Fifi kun oli totuttanut miut siihen. Delia on aina ollut itsenäisempi, mutta sitten tuli pieni aussien alku joka nytkin makaa kyljessä kiinni sohavlla kun kirjoitan tätä. Mutta nyt kolmen kuukauden aikana niitä on ollut kaksi, yöllä kun välillä herää, huomaa miten pieneen tilaan sitä on mahtunutkaan kun koirat valtaavat sängyn, myös Delia mutta se väistää samantien jos itse vähänkään liikut,

Nyt olemme kolmisen kuukautta saaneet viettää aikaa yhdessä. Ja hyvin meillä on mennyt, alkuaikojen jälkeen Fifi ja Hyrräkin voivat olla samalla sohvalla. Fifi on myös opettanut Hyrrälle ettei toisten ruokakupille kannata yrittää tai sieltä saa lähdöt nopeasti. Meillä on myös selkeä pomo, 9vuotias pieni villa. Hyrräkin joka on muuten aina ollut aika tunkeileva kunnitoittaa täysillä.

Fifi on koira, joka on aina täyttänyt vaan seurakoiran virkaa. Temppuja sen kanssa tehdään, mutta mitään ei koskaan olla harrastettu. Miun sylin lämmittäjä, mutta vilkas pallohullu koira. Mikään ei saa koiraa niin sekaisin kuin pallot. Hepulin se kyllä saa mös kynsien leikkaamisesta ja tassujen trimmaamisesta. Tuosta koirasta löytyy enemmän kovapäisyyttä kun noista kahdesta muusta yhteensä. Vielä näin yhdeksän vuotiaanakin.

Nyt meidän yhteinen aika tällä erää alkaa olla ohi, pikkuinen matkaa ensi viikolla takaisin pohjois-karjalaan. Tällä kertaa miun ei varmaankaan tarvitse itkeä, niin kuin joka kerta kun lähden Ylämyllyltä. Nyt olen taas hetken saanut nauttia sen seurasta ja kyllä se on myös laihtunut. Hyvillä mielin voin palauttaa koirani porukoilleni. Tiedän heidän pitävän siitä hyvää huolta. Uskon että saan tämän pikkuisen vielä luokseni, vaikka pikkuveljeni on jo moneen kertaan maininnut kotikotonani että"Jenna voisi jo tuoda Fifin takaisin", ehkä se kertoo siitä että pikkuinen on yhtä rakas niille kuin minullekkin. Onneksi meillä on yhdessä varmasti monta vuotta edessä, niin elämän iloinen se on edelleen ja vauhti ei paljoa ole hidastunut näiden vuosian aikana. Kiitos, olet tärkeä!

Kun siivoaa autoa, löytää vaikka mitä

Automme on monesti tocdella räjähtäneen näköinen, vaikka minulla on siellä laatikoita reenitarvikkeille, mutta jostain syystä ne leviää silti aina. Avopuolisoni ei hirveästi arvosta tätä ominaisuutta, mutta kestää sen hiljaa. Kuitenkin hänen mielikseen aika ajoin tyhjennän auton ja nyt päätin samalla tehdä katsauksen koiratarvikkeisiimme.

Olen pienessä mielessäni ajatellut meillä olevan todella vähän tavaraa, mutta nyt kun kasasin kaikki löytämäni olohuoneen lattialle, saatoin joutua perua puheeni. Uskon kuitenkin tavaraa olevan vähän, moneen muuhun koiraharrastajaan, etenkin sellaisiin joilta löytyy useampikin koira. 

Fifi on edelleen meillä, palautuu pohjois-karjalaan ensi viikolla, niin senkin tavaroita päätin kuvailla samalla.

Fifin lenkkeilytarvikkeita, rukka-panta on uusi ja hihna on löytö omista tavaroista (pitihän sitä käydä ostaa hihnaan käyvä panta.. Unohdin jouluna Fifin hihnat kotikotiin, lukuunottamatta flexia).Pantoja meiltä löytyy yllättävän vähän (tosin olen myynyt niitä paljon kirppareilla pois..) mutta molemmilta löytyy rukka-pistolukkopannat, sitten on Lauran tekemä joululahja, Delian vanha nahkainen hurtan panta, rukkaa lisää, mittatilauksena tehdyt puolikuristavat pannat, Oranssi pöllöpanta on myöskin Lauran tekemä ja se löytyi pentupaketista aikoinaan ja kaksi vikaa on saatu Siljalta hyötykäyttöön.Värikoodatut (tosin Hyrrä joutunut tyytymän keltaiseen..) rukka-valjaat molemmille.Muutama grippi-pintainen hihna. Ensimmäisenä metrin mittainen firedogin reenihihna, sitten kaksi viime vuoden koira2014 tapahtumasta ostamaani, merkistä ei tietoa. Kolme erimittaista dogsportin hihnaa, kaksi normaalia eri paksuista ja yksi säädettävä (kuten huomaa kaksi on vanhempaa ja todella kärsinyttä :D), viimeisenä berran grippi. Huomaa kyllä mitä värejä koirilla käytetään.Löytyy meiltä sentään pari muutakin hihnaa grippejen lisäksi. Ruskea jo todella pehmennyt nahkahihna oli ennen käytössä Delialla. Pari mailman voittajasta ostettua nahkahihnaa (värikoodatut tottakai..) ja kolmen metrin monitoimihihna mitä käytetään paljon mm. metsälenkeillä. Samaan hihnaan kun voi liittää molemmat koirat eikä tarvitse pelätä hävittävänsä toista hihnaa matkalla. Muita sekalaisia hihnoja. Pari näyttelytalutinta jos vaikka joskus mennään kehään tai edes leikkimään mätsäreihin, joku naruhiha ja sitten berran fleecetalutin. Lisäksi meiltä löytyy iltapissatuksia yms. varten 5metrin flexi.Vetovyö, tosin ei mikään laadukas sellainen ja kaksi joustohihnaa. Näitä käytetään ennnemminkin kävelylenkeillä taluttimen sijasta. Kunnon välineitä odotellessa, tosin emme omista vielä vetovaljaitakaan.Pimeiden iltojen varalle meiltä löytyy muutamia heijastin/ valotuotteita. Heijastinliivejä on kaksi, toista en vain tähän hätään löytänyt. Valopannat ovat ladattavia.Kapula rivistö. Pienemmän normaalin kapulan ostin vasta tällä viikolla, kokeeksi jos sillä saisimme noudon pidon paremmaksi.Muuta harrastustavaraa: ruutunauha, tötsiä, liina, kosketus/ namialustoja, haun rulla (näitä tosin löytyy useampi). Lisäksi valmistumassa on rally-toko kyltit, telineiden virkaa toimittaavat ikean servettitelineet.

 Aktivointileluja, Hyrrä saa monesti aamuruokansa jostakin tuollaisesta.

 Etenkin Hyrrän suosiossa ovat patukat.

 Pallo-varastoja. Pinkki vinkuva ja keltainen siilipallo ovat Delian suosikkeja.

 Löytyy myös repimisleluja ja sekä nännikumeja.

 Tikkitakki on talveksi botin päälle lämmikkeeksi ja botin verkkoloimia meiltä löytyy kaksi.

Itsetehty viilennysloimi kesäksi, hurtan toppaloimi kylmiä ilmoja varten reenien odotukseen.

 Fifiltä löytyy vähän enemmän vaatteita, tosin osa on kotikotona edelleen. Fleecepuku, Hurtan kurapuku, toppaloimi ja villapaita.
Fifin tavaroita näkyy myös kylpyhuoneessamme, nimittäin villan trimmausvälineet koristavart hyllyämme.

Vesikuppina toimii teräksinen liukuestepohajalla oleva kuppi ja ruokakuppeina ovat mustat teräksiset. Fifiltä löytyy pienempi teräksinen.

 Treeniliivejä ja tasku. Liivit ovat odottaneet jo aikansa jos saisin ne korjattua, mutta uuden myötä en ole saanut aikaiseksi. Tasku on käytössä pääasiassa kesällä kun kuuma liivissä tai ei ole taskuja kaikille tarvikkeille.

 Wirneen logolla kirjailtu Helsitarsin liivi.

 Lahjaksi saadut nimikoidut tassupyyhkeet (joita en oo vielä raaskinut liata..), treenireppu Wirneen logolla, ja kennelliiton kansio josta löytyy kaikkien kolmen paperit yms.

 Vielä muutamia treenikamppeita. Liivi mm. hakureenejä varten, yksi monesta naksuttimesta, vesikuppi ja hanskat, koska Hyrrän sihti ei ole aina paras mahdollinen nii nää suojaamassa käsiä.

Kakkapusseja, kuonopantaa, harjoja/kampoja ja auton takakontin lisäväline. Näiden lisäksi löytyy toki shampoita, ensiaputarvikkeita, kynsisaksia (en löytänyt yksiäkään..) yms. joita en jaksanut kuvata. Meiltä löytyy myös haukkupanta, joka on käytössä Fifillä tarpeentullen, tilanteissa joissa haukkuminen on liiallista ja joissa ei komentaminen ole auttanut näin 9 vuoden aikana.

Pari kevythäkkiä, harmaa käytössä pääasiassa,viininpunainen vanha ja isompi, mutta harmaa käytännöllisempi kun peittävät kankaat saa verkkojen eteen. Lisäksi on myös iso metallihäkki, autohäkki ja iso koirien peti joita en kuvannut.

Näiden lisäksi varastossamme on kuusi kappaletta agilityhyppyjä, joita ei tosin ole koskaan meillä käytetty. Aina saatavilla olevia leluja en jaksanut kaivaa sohvan alta.. Ja ruoka+treeninamit/ hakupalkat toki löytyvät kaapeistamme myös. :)

Tavaraa on siis yllättävän paljon, mutta vielä on hankintalistalla tuotteita. Pitääkin tehdä postaus joku päivä hankintalistasta.

Päänvaivaa tuottava toko

Toko on aina ollut minulle sellainen laji, johon en vain ole täysin innostunut. En tiedä tarkkaa syytä siihen. Lähden kyllä mielellään reenaamaan sitä kimppareeneihin tai ohjatuille kursseille, mutta yksinään reenaamaan lähteminen on ollut vaikeaa. En tiedä onko syynä se, että laji on minulle kuitenkin sen verran vieraampi etten tiedä miten montakaan asiaa reenaisi. Lisäksi kun itse ei nää kaikkia pieni virheitään, on helpompi kun joku on mukana ne kertomassa. Tästäkin huolimatta päätin viime viikolla torstai iltana (tai no yönä..) mennä hallille reenaamaan, juurikin tätä kyseistä päänvaivaa luovaa lajia. Lajista vielä sen verran että olen asettanu pieniä tavoitteita minulle ja Hyrrälle lajiin, Delialle en luo sitä ahdistusta mitä tälläisten lajien reenaaminen sille luo.

Torstaina päätin videoida tekemistämme, ihan jo siksi että nään mitä itse teen. Videolta huomaakin hyvi vahvat vartalo ja käsiavut jäävissä liikkeissä. Käännöksiä ei videolla näy, mutta ne ovat todella väljiä, jos jollakin olisi joku vinkki niiden saamiseksi tiukemmiksi ottaisin sen ilolla vastaan. Paikallamakuuseen olen ajatellut yrittää opettaa pää-maassa makaamisen, koska nyt hyrrän pää pyörii sen verran ja ohaukahtelee tylsistyessään kaikelle mahdolliselle, pää-maassa makaamisessa sillä olisi ns. isompi tehtävä suoritettavana. 

Olen ajatellut että yrittäisimme saada yhden alokkaan ykköstuloksen ennen sääntöjen muutosta ja sitten voisimme siirtyä suoraan avoimeen. Nyt kun se on julkaistu ääneen on kai pakko oikeasti yrittää se tehdä. Kisaa ajatellen olen menossa kuun lopussa savonlinnaan möllitokoihin, mahdollisti myös alo-mölliin. Mennään samalla moikkaamaan kasvattaja-Merjaa ja mahdollisesti myös lampailla päästään käymään. Nyt tarvitsisimme liikkuroituja reenejä muutamat ennen sitä, eli jos joku lukija on pääkaupunkiseudulta ja innokas reenaamaan tokoa/ toimimaan liikkurina niin kimppareenit olisivat kivat!

Yksi valkku ja arvonta

Helmikuun alkupuolella oli taas yksi valmennus, tällä kertaa omalla hallilla koikkereiden järjestämänä. Kouluttajana oli ensimmäisellä ryhmällä Ville Liukka, kenen käsialaa ratakin oli ja meidän ryhmällä Villeä tuuraamassa oli Jade Erkko. Ratapiiroksesta teomme mustia numeroita.

Isoimpana huomiona radalta jäi vitosputken jälkeinen hyppy, Hyrrän on edelleen todella vaikea irrota miusta sivuttaisuunnassa, jos jäin varmistelemaan hyppyä olin ihan liian myöhässä seuraaville esteille. Harjoitellaan, harjoitellaan!

Lisäksi tänään on vielä aikaa osallistua Susiasukkien arvontaan!

Kuva Oona Mäki

Agilityn teholeiri 31.1.-1.2.

Viime viikon lauantaina kello soi ihan liian aikaisin ja otimme Hyrrän kanssa suunnaksi Riihimäen, tarkemmin Naurava Koira-areenan. Olin jo syksyllä laittanut ilmoittautumisen Lotta Vuorelan ja Sonja Paavolan teholeirille ja tämän aika oli nyt.
Perille päästyämme oli edessä päivän tekniikkareenin radan rakennus. Virallisesti aamu alkoi luennolla, aiheena juoksukontaktit vs. pysäytyskontaktit. Itselleni luennon aihe oli todella ajankohtainen, olen nimittäin stressannut Hyrrän A:n kontaktia, että kumpi. Luento materiaaliin en sen enempää perehdy, mutta oman kantani (lisäksi kontakti-klinikka) vahvistiu Hyrrän A-esteen juoksukontaktista. Ainakin haluan yrittää, ainahan sitä voi opettaa uuden tavan. Tärkeinpänä kunhan ohjaaja tietää mitä haluaa ja miettii mikä sopii omalle koiralleen parhaiten. Juoksu-puomia en kuitenkaan edes harkitse. Luennon piti Lotta, mutta oli keksustelu tyyppinen. Myös Sonja mukana.

Lauantain reenit koostuivat tekniikkapätkästä ja kontakti-klinikasta. Meillä oli vuorossa ensin kontaktit. Lämppäilyn kautta halliin, olin jo etukäteen päättänyt että kyselen Lotan mielipidettä vielä Hyrrän juoksu-A:han. Lähdimme kokeilemaan madalletulla esteellä Hyrrän askelia vauhdista A-lle, muutamien toistojen jälkeen Hyrrä alkoiu tulla A:n harjanteen yli hyvällä loikalla, vielä hieman katseli miun perään kun teimme niin että jään hieman taakse ja Lotta heittää palkan, Loppuun juteltuamme, tulimme yhdessä siihen tulokseen että Hyrrälle voisi juoksu-A olla hyväkin vaihtoehto, koska koira vaikuttaa siltä että joko juoksee täysiä päähän jolloin pysähdys valuu tai sitte rupee varmistelemaan pysäytystä ja tulee töksähdellen alas. Ainahan päätöksen voi muuttaa jos näyttää että ei ollutkaan hyvä vaihtoheto juuri tälle koiralle. Aikahan sen vain näyttää, nyt vaan pitäisi jaksautua hallille reenaamaan apupalkkaajan kanssa.

Lauantain toinen reeni koostui tekniikasta, ryhmästä suurin osa oli toivonut perustekniikoita (itsekin toivoin), joten näin ollen teemana olivat persjätöt ja liikkuvat sekä ennakoivat valssit.

Tarkoituksena oli tehdä 3-4 väliin liikkuva valssi, sekä 7-8, toisella kierroksella samoihin kohtiin piti tehdä persjättö. Ensimmäinen ongelma kohta ilmeni jo 1-2 esteissä, alkuun seison lähempänä kakkosen putken päätä, mutta Hyrrä ei tullut ohjaukseen vaan juoksi päättömästi lähempänä olleeseen putken päähän. Tämä korjaantui kun seisoin putken pään edessä ja lähdin siitä liikkeeseen mukaan. Valssit olivat ihan liian useasti myöhässä ja 5 esteen takaakierto jäi ohjaukseltani useasti vajaaksi. Toisena pätkänä tehtiin 9-12, ennakoivia valsseja joita jäin aina liikaa varmistelemaan, eli ei tietoakaan ennakoinnista. Kokonaisuudessaan reenistä jäi kuitenkin hyvä mieli. Tämän reenin piti Sonja ja ratapiirustus on hänen käsiaalaansa.

Muuten lauantai meni lenkkeilessä ja toisten reenejä seuratessa, etenkin kontakti-klinikasta sai paljon irti kuunteluoppilaanakin, koirakoilla oli niin erilaisia ongelmia.
Kotimatka ei mennytkään enään niin mukavasti, teiden ollessa todella huonossa kunnossa. Kyllä jännitti pääsemmekö ehjänä edes kotiin, mutta tässä sitä edelleen ollaan.

Sunnuntainkin piti alkaa puoli kahdeksan maissa, istuen auton rattiin ja lähteä kohti hallia. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan jäin jumiin omalle parkkipaikalle. Lunta oli tullut yön aikana niin paljon että en vain päässyt eteenpäin (parkkipaikkamme on muutenkin todella epätasainen, niin nytkin siinä on lumen kanssa vaikka minkälaisia monttuja) onneksi avopuolisoni heräsi soittooni ja tuli auttamaan, lisäksi joku ihana vanhempi mies tuli auttamaan kun kävin kysymässä. Lopulta pääsimme irti ja matka pääsi alkamaan. Tiet olivat paljon paremmassa kunnossa kuin edellis iltana, joten emme olleet kuin vartin myöhässä. Muut jo rakensivat rataa, mutta onneksi emme myöhästyneet itse reeneistä.

Meidän ryhmämme aloitti reenit, olimme onneksi Hyrrän kanssa viimeisessä parissa joten meillä oli vielä puolitoista tuntia omaan vuoroomme. Kerkesin rauhassa seurata muiden tekemistä radalla ja lämpätä koiran kunnolla.
Ensimmäisellä pätkällä teimme radan numeroita 12-18. Koira odottamaan keppien ulostuloon, pakkovalssi kahdelletoista, Lotan toiveesta valssi 13-14 väliin. 18 esteelle toinen pakkovalssi, olihan valssit viikonlopun isona teemana. Tässä Hyrrää jouduttiin palkkailemaan muutamia kertoja valssiin. Sain ohjeeksi olla liikkumatta niin paljoa, varmistelen kuulemma ihan turhaan ja huidon käsilläni epämääräisesti (pitäisi olla rauhalliset liikkeet) lisäksi pitäisi pysy suoremmassa (kuulemma minulla ei ole pikkukoiraa :DD) Toisella pätkällä teimme alun numeroita 1-6. Hyrrän kanssa ei ole tehty takaakierto-päällejuoksua koskaan aikaisemmin ja olen Deliankin kanssa tehnyt sitä pari kertaa koko aikana. Muutama onnistunut suoritus saatiin pienemmästä vauhdista (esteeltä 3) putken kautta vauhtia meinasi tulla vielä liikaa ohjaajan ajattelulle. Tästä on kuitenkin hyvä mennä eteenpäin. Huomasin kuitenkin että pystyin Hyrrän lähettämään putkeen suoraan pituudelta, kunhan en vain itse pysäyttänyt liikettäni. Monta toistoa tehtiin ja jossain vaiheessa Lotta kysyin haluaisinko nopeasti kokeilla vielä jotakin muuta, mutta ilmoitin haluavani vielä yhden onnistuneen suorituksen. Kuulemma oikea asenne. Valitettavasti tätä suoristusta ei tullut videolle, kameran osoittaessa väärään suuntaan. Kaikinpuolin positiivinen asenne jäi reenistä, ihan jo omien onnistumisien kautta. Lisäksi Hyrrä jaksoi toistoja ja tehdä täysillä koko ajan. Lopuksi saimme kuulla olevamme hyvällä mallilla. Rata piirustus on Lotan käsialaa.

Sunnuntain luentona oli koiran viretilan hallinta jonka piti Sonja. Erilaisten mielentilan/ viretilan kuvauksista löysin kyllä molemmat koirani ja sain sekä vanhan kertausta että uusia vinkkejä miten nostattaa/ hallita virettä. Ihanaa kun muillakin on samoja ongelmia, tulee keskustelua. Luento oli hyvä päätös meidän viikonlopulle.

Päivä jatkui kuitenkin vielä kimppa pitsatilauksella ja muiden reenien katsomisella. sekä tavaroiden pakkaamisella ja paremmin sujuneella kotimatkalla kuin lauantaina. Mukava leiri ja mukavia uusia ihmisiä. Mukavaa on aina jutella samantyylisten ihmisten kanssa, eikä tarvitse väkisin keksiä puhuttavaa. Hyrrää pidettiin myös bortsuna kyseisellä leirillä, sain kysymyksen että "eikös siulla ole se nuori bortsu?" lisäksi olimme lauantai ratareeniä katsellessa puhuneet muutaman ihmisen kanssa että Hyrrä on ensi viikon agivalkussa ilmeisesti bortsu, johon Sonja reagoi että kohtahan se nähdää menisikö. Reenien lopuksi myönsi että menisi se täysin bortsusta. Olenkohan sittenkin erehtynyt rodusta.  Lisäksi Hyrrä sai kuulla olevansa kiihkeä useampaan kertaan, tätähän en vielä tiennytkään tuosta hörökorvasta. ;)