Finasc open show

Sunnuntaina oli ohjelmassa sekä Hyrrän että minun ensimmäinen kehäkettuilu. Edelleen kokemuksenkin jälkeen olen sitä mieltä ettei näyttelyt vain ole meidän juttu, mutta mukavaa oli viettää aikaa Wirneen poppoolla, jota olikin paikalle saapunut mukavasti.

Automme nokka kääntyi kohti tamperetta jo kuuden aikaan aamulla. Matkaseuraa onneksi oli uusimman J-pentueen omistajista koirieen eli Noorasta & Jipistä, sekä Emiliasta & Noxista jonka ottamia kehäkuvatkin ovat.

Vuoromme kehässä oli heti päivän alussa, Hyrrä näytti osan aikaa todella tylsistyneeltä. Varsinkin omaa vuoroaan odotellessa. Liikkeessä minun vauhtia lisätessä alkoi pieni pomppiminen ja jalkojen näykkiminen, mutta oli neiti muuten oikein pätevä. Arvostelu näytti tältä:
"Earset is a little high. A little bit lighter boned. Very close and parallel in rear. Very nice black color."
Tuloksena narttupentujen toinen, tosin niitä olikin vain kaksi.

Loppu näyttelyn Hyrrä vietti pääasiassa häkissä välillä jaloitellen, koska itse hypin paikalla kameran kanssa ja muiden kanssa seurustellen. Häkki oli melkoinen uimallas, tuo nimittäin kaatoi sinne vesikuppinsa pariin kertaan, mutta ainakin oli viileämpi.Menestystä wirneeläisille tuli blue merle urokset kehässä Hopun (W. Hermosaha) ollen neljästä koiratsa ensimmäinen päässen paras uros kehään ja toiseksi tuli Jocke (W. Hirmumyrsky). Näiden lisäksi Millin Priya (W. Ilmalento) kävi kehässä handlerinsa Maijan kanssa ja Maija kävi kehässä myös koiransa Naurun (Windedos Amaretti) kanssa.

Kunhan kaikkien kehät olivat ohi lähdimme pienellä porukalla vielä lenkille järven rantaan. Mukana oli kolme isoa ja kolme pientä. Menoa ja meininkiä, vesipetoja ja rohkeita pentuja sisälsi reissumme. Rannalla oli lisäksemme joku mummo istuskelemassa, muta koirat jättivät sen hyvin rauhaan. Oli mukavaa kiitos Milli & Priya, Jenny & Ilo, Eija & Kayla, ja kyydissäni matkanneet Noora & Jippi sekä Emilia ja Nox!

 Mielestäni oikein hyvä yritys saada kaikki samaan kuvaan ;) Hyrrä ja Jippi pitää hajurakoa muihin näköjään :D

Kotimatkalla meillä oli oikein rauhallisia koiria takakontissa, kuten ihmisiä autossa. Jutteli piristyi pysähdyttämme ABC:lle syömään. Oikein mukava reissu, kiitos matkaseuralle vielä ja kaikille paikalla olleille. Teidän kanssanne aika kuluu niin hyvin. Ja aina on mukava päästä tutustumaan uusiin ja vanhoihin paremmin.

Loma 15.7.-20.7.

15.7. kuuden jälkeen illalla suunnattiin auton nokka kohti kotikotia ja ylämyllyä. Sain kortin parisen viikkoa
sitten ja elämä on helpottunut kummasti, joka myös samalla mahdollisti tämän reissun. Ajomatka meni hyvin ja olimme puolen yön aikaan perillä.

16.7. Päivä meni mummolassa, koirat vapaana juosten, matonpesua seuratessa ja huomiosta nauttien. Delia viihtyi mielellään häkissä ajat jolloin pihalla en niitä ollut vahtimassa, mutta Hyrrä olisi aina siellä missä tapahtuu. Kaikki kolme koiraa juoksivat pääasiassa kuitenkin irti pitkin kavihuoneita ja mansikkamaata.

17.7. Vietimme taas osan päivää mummolassa mansikkamaalla. Hyrrä oli oikein innokas aparu poimintaan ja oppi syömään mansikoita suoraan puskasta. Iltapäivän kunniaksi koirat pääsivät lasten kanssa uimaan, oi että millaisia vesipetoja meillä onkaan. Perus mummolapäivä!

Illasta olin sopinut tapaamisen Melissan ja koirien kanssa. Hyrrä on hidas syttymään uuista koirakavereista eikä se nytkään meinannut millään suostua leikkimään australianpaimenkoira Vekin kanssa. Samalla reissulla Hyrrä tapasi ensimmäistä kertaa asian mistä ei meinannus päästä yli, mustan ison labradorinnoutajan. Huusi kuin syötävä ja juoksi karkuun innokasta kaveria. Otimme etäisyyttä ja pikku hiljaa lähemmäksi. Jonkun ajan kuluttua rauhoittui pikkaisen ja kävi maate jalkoihin mutta aina labbiksen tullessa lähelle oli valmiina huutamaan/ juoksemaan karkuun. Pääasia että asiasta päästiin yli. nyt pitäisi vaan päästä tapaamaan isoja mustia koiria jotta huomaisi jäikö tilanteesta kaivelemaan jokin.

18.7.-19.7. Starttasi loman alkuperäinen syy, suuntana kiihtelysvaara ja Hyrrän siskon mökki josta jatkettiin samaa matkaa suuntana  kiteen paimennusklinikka ja kisat. Ja ennenkaikkea Hyrrän sukulaisten tapaaminen. Paikalla oli sen emä ja isä, molempien kasvattajat, Hyrrän kasvattaja ja pari sen sisartusta. Paljon uusia kasvoja, hienoja koiria ja uusia paimennettaviua eläimiä miulle. Hyrrän kasvattaja oli sekä kilinikalla että kisaamassa kuten myös Hyrrän isä omistajineen. Klinikkaa piti ja oli tuomaroisassa Hyrrän emän Rion kasvattaja Marti ja isän kasvattaja oli myöskin paikanpäällä kilinikalla ja kisoissa. Sen tarkemmin en klinikasta kirjoittele, kun oltiin vain katsomassa.

Yötä oltiin Hyrrän siskosn Islan omitajan mökillä ja voi sitä kakaroiden vauhtie ja menoa.
Lauantai meni seuratessa kisoja ja takaisin päin ajellessa.
Lauantai ilta oltiinkin toisella mökillä uiden ja saunoen sekä syöden hyvin. Koirat saivat nauttia vielä maaseudusta ja irtiolosta.

Kiteen reissun ajan Delia vietti lisää mummola päiviä Fifin kanssa.

20.7. Oli aika lähteä ajelemaan takaisin helsinkiin. Matka meni hyvin, vaikka ulkona olikin todella kuuma. Onneksi on ilmastointi! Kotona oli kolme oikein väsynyttä reissaajaa.

Lisää tälläisiä koiralomia kiitos!