Kiharan verran onnea

Blogin mukana jo pidempään olleet tai miut paremmin tuntevat tietäävät miun omistavan kolmannenkin koiran. Koiran joka oli blogin alkuajoissa mukana, mutta sitten viimeisen parin vuoden aikana sitä on näkynyt harvakseltaan. Kyseessä on siis pieni mutta pippurinen villakoira Fifi.

Syy siihen ettei pikkuista kirppua ole blogin puolella kamalasti näkynyt on siinä että se asustaa
nykyisin pääasiassa kotikotonani. Alunperin se jäi sinne virallisesti muutettuani kuopioon ja Delian tullessa elämääni. Syy tähän oli äitini pyyntö: "voisitko jättää Fifin meille kun se on kuitenkin kasvanut meidän kaa ja meillä ei oo koiraa jos viet sen ja siulle tulee pentu." Tottahan se on, Fifi oli mahdollisen muuton aikoihin kuitenkin jo kuusi vuotias, ikänsä kotikotona asunut. Ja olihan se ollut siellä myös opiskelujeni ajan Tanhuvaarassa, jonne ei koiraa mukaan voinut ottaa.  Lisäksi Fifi on elämänsä asunut  pienessä taajamassa, jossa on aina päässyt rivitalon pihalle. Kuopiossa metsän lähettyvillä asuminen vielä onnistui, mutta sitten tulikin muutto helsinkiin ja näin parhaaksi Fifin jäämisen lopullisesti äidilleni.

No nyt viime syksynä Vantaalle rivitaloon muuton myötä, olisi se ollut mahdollista taas ottaa tänne. Mutta nyt meillä on Hyrrä, koira jota Fifi ei voinut alkuun edes sietää samassa huoneessa kunn kävimme kotikotona.

Jouluna kuitenkin tapahtui se mitä olen pitkän aikaa kaivannut, Fifi matkasi kanssamme tänne kauaksi etelään. Pääasiassa se tuli kasvattamaan kuntoaan ja sen myötä hieman laihtumaan. Pitkästä aikaa olen saanut nauttia tuon pienen kirpun kanssa elämisestä, siinä on koira jota monesti rakastan ja vihaan samaan aikaan. Se saa miut kiuhumaan, mutta sitten kun se tuihottaa nappisilmillään en voikaan enään olla vihainen. Se on niitä koiria jotka eivät sängyssäkään väistä, vaikka tönisit sitä tai vedät peiton sen alta pois. Koira joka haukkuu vaikka ei tiedä mille haukuttaisiin, se joka puolustaa minua kaikelta olemattomalta vakuuttavasti n. 4kg edestä. Koira joka on aina kerjäämässä ja puolustaa ruokaansa, mutta silti se on niin ihana kun tulee kippuraan kylkeen nukkumaan. Asia mitä kaipasin pitkään oli koira joka oli koko ajan lähellä, Fifi kun oli totuttanut miut siihen. Delia on aina ollut itsenäisempi, mutta sitten tuli pieni aussien alku joka nytkin makaa kyljessä kiinni sohavlla kun kirjoitan tätä. Mutta nyt kolmen kuukauden aikana niitä on ollut kaksi, yöllä kun välillä herää, huomaa miten pieneen tilaan sitä on mahtunutkaan kun koirat valtaavat sängyn, myös Delia mutta se väistää samantien jos itse vähänkään liikut,

Nyt olemme kolmisen kuukautta saaneet viettää aikaa yhdessä. Ja hyvin meillä on mennyt, alkuaikojen jälkeen Fifi ja Hyrräkin voivat olla samalla sohvalla. Fifi on myös opettanut Hyrrälle ettei toisten ruokakupille kannata yrittää tai sieltä saa lähdöt nopeasti. Meillä on myös selkeä pomo, 9vuotias pieni villa. Hyrräkin joka on muuten aina ollut aika tunkeileva kunnitoittaa täysillä.

Fifi on koira, joka on aina täyttänyt vaan seurakoiran virkaa. Temppuja sen kanssa tehdään, mutta mitään ei koskaan olla harrastettu. Miun sylin lämmittäjä, mutta vilkas pallohullu koira. Mikään ei saa koiraa niin sekaisin kuin pallot. Hepulin se kyllä saa mös kynsien leikkaamisesta ja tassujen trimmaamisesta. Tuosta koirasta löytyy enemmän kovapäisyyttä kun noista kahdesta muusta yhteensä. Vielä näin yhdeksän vuotiaanakin.

Nyt meidän yhteinen aika tällä erää alkaa olla ohi, pikkuinen matkaa ensi viikolla takaisin pohjois-karjalaan. Tällä kertaa miun ei varmaankaan tarvitse itkeä, niin kuin joka kerta kun lähden Ylämyllyltä. Nyt olen taas hetken saanut nauttia sen seurasta ja kyllä se on myös laihtunut. Hyvillä mielin voin palauttaa koirani porukoilleni. Tiedän heidän pitävän siitä hyvää huolta. Uskon että saan tämän pikkuisen vielä luokseni, vaikka pikkuveljeni on jo moneen kertaan maininnut kotikotonani että"Jenna voisi jo tuoda Fifin takaisin", ehkä se kertoo siitä että pikkuinen on yhtä rakas niille kuin minullekkin. Onneksi meillä on yhdessä varmasti monta vuotta edessä, niin elämän iloinen se on edelleen ja vauhti ei paljoa ole hidastunut näiden vuosian aikana. Kiitos, olet tärkeä!

Kun siivoaa autoa, löytää vaikka mitä

Automme on monesti tocdella räjähtäneen näköinen, vaikka minulla on siellä laatikoita reenitarvikkeille, mutta jostain syystä ne leviää silti aina. Avopuolisoni ei hirveästi arvosta tätä ominaisuutta, mutta kestää sen hiljaa. Kuitenkin hänen mielikseen aika ajoin tyhjennän auton ja nyt päätin samalla tehdä katsauksen koiratarvikkeisiimme.

Olen pienessä mielessäni ajatellut meillä olevan todella vähän tavaraa, mutta nyt kun kasasin kaikki löytämäni olohuoneen lattialle, saatoin joutua perua puheeni. Uskon kuitenkin tavaraa olevan vähän, moneen muuhun koiraharrastajaan, etenkin sellaisiin joilta löytyy useampikin koira. 

Fifi on edelleen meillä, palautuu pohjois-karjalaan ensi viikolla, niin senkin tavaroita päätin kuvailla samalla.

Fifin lenkkeilytarvikkeita, rukka-panta on uusi ja hihna on löytö omista tavaroista (pitihän sitä käydä ostaa hihnaan käyvä panta.. Unohdin jouluna Fifin hihnat kotikotiin, lukuunottamatta flexia).Pantoja meiltä löytyy yllättävän vähän (tosin olen myynyt niitä paljon kirppareilla pois..) mutta molemmilta löytyy rukka-pistolukkopannat, sitten on Lauran tekemä joululahja, Delian vanha nahkainen hurtan panta, rukkaa lisää, mittatilauksena tehdyt puolikuristavat pannat, Oranssi pöllöpanta on myöskin Lauran tekemä ja se löytyi pentupaketista aikoinaan ja kaksi vikaa on saatu Siljalta hyötykäyttöön.Värikoodatut (tosin Hyrrä joutunut tyytymän keltaiseen..) rukka-valjaat molemmille.Muutama grippi-pintainen hihna. Ensimmäisenä metrin mittainen firedogin reenihihna, sitten kaksi viime vuoden koira2014 tapahtumasta ostamaani, merkistä ei tietoa. Kolme erimittaista dogsportin hihnaa, kaksi normaalia eri paksuista ja yksi säädettävä (kuten huomaa kaksi on vanhempaa ja todella kärsinyttä :D), viimeisenä berran grippi. Huomaa kyllä mitä värejä koirilla käytetään.Löytyy meiltä sentään pari muutakin hihnaa grippejen lisäksi. Ruskea jo todella pehmennyt nahkahihna oli ennen käytössä Delialla. Pari mailman voittajasta ostettua nahkahihnaa (värikoodatut tottakai..) ja kolmen metrin monitoimihihna mitä käytetään paljon mm. metsälenkeillä. Samaan hihnaan kun voi liittää molemmat koirat eikä tarvitse pelätä hävittävänsä toista hihnaa matkalla. Muita sekalaisia hihnoja. Pari näyttelytalutinta jos vaikka joskus mennään kehään tai edes leikkimään mätsäreihin, joku naruhiha ja sitten berran fleecetalutin. Lisäksi meiltä löytyy iltapissatuksia yms. varten 5metrin flexi.Vetovyö, tosin ei mikään laadukas sellainen ja kaksi joustohihnaa. Näitä käytetään ennnemminkin kävelylenkeillä taluttimen sijasta. Kunnon välineitä odotellessa, tosin emme omista vielä vetovaljaitakaan.Pimeiden iltojen varalle meiltä löytyy muutamia heijastin/ valotuotteita. Heijastinliivejä on kaksi, toista en vain tähän hätään löytänyt. Valopannat ovat ladattavia.Kapula rivistö. Pienemmän normaalin kapulan ostin vasta tällä viikolla, kokeeksi jos sillä saisimme noudon pidon paremmaksi.Muuta harrastustavaraa: ruutunauha, tötsiä, liina, kosketus/ namialustoja, haun rulla (näitä tosin löytyy useampi). Lisäksi valmistumassa on rally-toko kyltit, telineiden virkaa toimittaavat ikean servettitelineet.

 Aktivointileluja, Hyrrä saa monesti aamuruokansa jostakin tuollaisesta.

 Etenkin Hyrrän suosiossa ovat patukat.

 Pallo-varastoja. Pinkki vinkuva ja keltainen siilipallo ovat Delian suosikkeja.

 Löytyy myös repimisleluja ja sekä nännikumeja.

 Tikkitakki on talveksi botin päälle lämmikkeeksi ja botin verkkoloimia meiltä löytyy kaksi.

Itsetehty viilennysloimi kesäksi, hurtan toppaloimi kylmiä ilmoja varten reenien odotukseen.

 Fifiltä löytyy vähän enemmän vaatteita, tosin osa on kotikotona edelleen. Fleecepuku, Hurtan kurapuku, toppaloimi ja villapaita.
Fifin tavaroita näkyy myös kylpyhuoneessamme, nimittäin villan trimmausvälineet koristavart hyllyämme.

Vesikuppina toimii teräksinen liukuestepohajalla oleva kuppi ja ruokakuppeina ovat mustat teräksiset. Fifiltä löytyy pienempi teräksinen.

 Treeniliivejä ja tasku. Liivit ovat odottaneet jo aikansa jos saisin ne korjattua, mutta uuden myötä en ole saanut aikaiseksi. Tasku on käytössä pääasiassa kesällä kun kuuma liivissä tai ei ole taskuja kaikille tarvikkeille.

 Wirneen logolla kirjailtu Helsitarsin liivi.

 Lahjaksi saadut nimikoidut tassupyyhkeet (joita en oo vielä raaskinut liata..), treenireppu Wirneen logolla, ja kennelliiton kansio josta löytyy kaikkien kolmen paperit yms.

 Vielä muutamia treenikamppeita. Liivi mm. hakureenejä varten, yksi monesta naksuttimesta, vesikuppi ja hanskat, koska Hyrrän sihti ei ole aina paras mahdollinen nii nää suojaamassa käsiä.

Kakkapusseja, kuonopantaa, harjoja/kampoja ja auton takakontin lisäväline. Näiden lisäksi löytyy toki shampoita, ensiaputarvikkeita, kynsisaksia (en löytänyt yksiäkään..) yms. joita en jaksanut kuvata. Meiltä löytyy myös haukkupanta, joka on käytössä Fifillä tarpeentullen, tilanteissa joissa haukkuminen on liiallista ja joissa ei komentaminen ole auttanut näin 9 vuoden aikana.

Pari kevythäkkiä, harmaa käytössä pääasiassa,viininpunainen vanha ja isompi, mutta harmaa käytännöllisempi kun peittävät kankaat saa verkkojen eteen. Lisäksi on myös iso metallihäkki, autohäkki ja iso koirien peti joita en kuvannut.

Näiden lisäksi varastossamme on kuusi kappaletta agilityhyppyjä, joita ei tosin ole koskaan meillä käytetty. Aina saatavilla olevia leluja en jaksanut kaivaa sohvan alta.. Ja ruoka+treeninamit/ hakupalkat toki löytyvät kaapeistamme myös. :)

Tavaraa on siis yllättävän paljon, mutta vielä on hankintalistalla tuotteita. Pitääkin tehdä postaus joku päivä hankintalistasta.

Päänvaivaa tuottava toko

Toko on aina ollut minulle sellainen laji, johon en vain ole täysin innostunut. En tiedä tarkkaa syytä siihen. Lähden kyllä mielellään reenaamaan sitä kimppareeneihin tai ohjatuille kursseille, mutta yksinään reenaamaan lähteminen on ollut vaikeaa. En tiedä onko syynä se, että laji on minulle kuitenkin sen verran vieraampi etten tiedä miten montakaan asiaa reenaisi. Lisäksi kun itse ei nää kaikkia pieni virheitään, on helpompi kun joku on mukana ne kertomassa. Tästäkin huolimatta päätin viime viikolla torstai iltana (tai no yönä..) mennä hallille reenaamaan, juurikin tätä kyseistä päänvaivaa luovaa lajia. Lajista vielä sen verran että olen asettanu pieniä tavoitteita minulle ja Hyrrälle lajiin, Delialle en luo sitä ahdistusta mitä tälläisten lajien reenaaminen sille luo.

Torstaina päätin videoida tekemistämme, ihan jo siksi että nään mitä itse teen. Videolta huomaakin hyvi vahvat vartalo ja käsiavut jäävissä liikkeissä. Käännöksiä ei videolla näy, mutta ne ovat todella väljiä, jos jollakin olisi joku vinkki niiden saamiseksi tiukemmiksi ottaisin sen ilolla vastaan. Paikallamakuuseen olen ajatellut yrittää opettaa pää-maassa makaamisen, koska nyt hyrrän pää pyörii sen verran ja ohaukahtelee tylsistyessään kaikelle mahdolliselle, pää-maassa makaamisessa sillä olisi ns. isompi tehtävä suoritettavana. 

Olen ajatellut että yrittäisimme saada yhden alokkaan ykköstuloksen ennen sääntöjen muutosta ja sitten voisimme siirtyä suoraan avoimeen. Nyt kun se on julkaistu ääneen on kai pakko oikeasti yrittää se tehdä. Kisaa ajatellen olen menossa kuun lopussa savonlinnaan möllitokoihin, mahdollisti myös alo-mölliin. Mennään samalla moikkaamaan kasvattaja-Merjaa ja mahdollisesti myös lampailla päästään käymään. Nyt tarvitsisimme liikkuroituja reenejä muutamat ennen sitä, eli jos joku lukija on pääkaupunkiseudulta ja innokas reenaamaan tokoa/ toimimaan liikkurina niin kimppareenit olisivat kivat!