Katsaus vuoteen 2014

Vuosi alkaa olla lopuillaan, niin on hyvä katsoa mitä kaikkea meille tapahtuikaan vuonna 2014.

TAMMIKUU-MAALISKUU

Tammikuussa ei ollut mitään ihmeellisempää, paitsi kävimme tulevaa kakaraa Lauran kanssa katsomassa. Helmikuussa sitten muuttikin elämämme toden teolla kun pieni utelias pentu muutti (8.2.2014) luoksemme ja sai nimekseen Hyrrä. Pennun tulon lisäksi alkuvuonna oma reenimotivaationi oli todella hukassa, lopulta siitä yli pääsemisen jälkeen ostin meille Delian kanssa kevääksi ryhmäpaikan seuran reeneihimme, lisäksi kävimme muutaman kerran agilityakatemian irtotunneilla. Maaliskuussa jatkettiin pentuarkea ja nautittiin jo todella keväisistä ilmoista. Reenattiin agilitya ja tottista, lisäksi Hyrrä vähän remontoi meidän asuntoa.

HUUHTIKUU-KESÄKUU

Huuhtikuu oli sattumusten kuukausi. Hyrrä loukkasi jalkansa törmätessään oveen, lisäksi samassa törmäyksessä meni pienen kulmahammas poikki. Tämän lisäksi Delia joutui narttujen yhteenottoon ja loukkasi kannuskyntensä. Alkukuukausi oltiin sairaslomalla, mutta sen kunniaksi pääsivät koirat vuorotellen työharjoittelupaikkaani vanhustentalolle mukaan. Ihan sen takia etteivät kotoa ollessaan riehu ja telo itseään lisää. 

Kävimme Hyrrän ensimmäisissä mätsäreissä myös huuhtikuun loppupuolella, niistä ei tosin jäänyt kerrottavaa. 

Toukokuussa aloitimme Delian kanssa ensimmäistä kertaa rally-tokon reenaamisen, kyseinen laji vei meidät mukanaan ja kyseisellä tiellä olemme edelleen. Lisäksi kesälle oli tottis-reenit, haku-reenit, agilitya ja toko-ryhmäpaikat molemmille. Toukokuu toi tullessaan myös ensimmäisen Wirneen-leirin, oikein mukava ja koiraisa viikonloppu. 

Muutenkin touko-kesäkuussa kävimme uimassa paljon, vietimme aikaa pelloilla, käytiin juhannusta viettämässä ystävien luona. Tietenkin reenasimme paljon.

Kesäkuussa koirat olivat myös viikon hoidossa, meidän ihmisten matkatessa maailmalla.

HEINÄKUU-SYYKUU

Heinäkuussa tapahtui meille paljon uusia asioita. Lomailimme Ylämyllyllä ja samalla reissulla matkasimme Hyrrän siskon omistajan mökille ja seuraavana päivänä suuntasimme yhdessä kohti Kiteen paimennusleiriä. Tänä vuonna olimme molemmat vain turisteina ja tapaamassa pentueen vanhempia, Link oli nimittäin matkannut ruotsista tänne, lisäksi Merja-kasvattaja oli paikalla koirineen. Matkasimme myös ensimmäisiin näyttelyihimme ikinä heinäkuun aikana, siis sellaisiin minne koirani menee kehään. Kyseessä ei kylläkään ollut mikään iso näyttely, eikä edes kennelliiton alainen vaan Finasc open show. Hyrrä pääsi juoksentelemaan kehässä ja olimme molemmat yhtä pihalla koko touhusta. Samalla reissulla kävimme myös porukka lenkkeilemässä.

Elokuun aikana muutimme osoitettamme helsingistä vantaalle, kerrostalosta rivitaloon. Olemme kaikki viihtyneet nykyisessä asuinpaikassamme hyvin. Kävimme myös Hyrrän kanssa paimentamassa ja Delia juoksi 4viikkoa juoksujaan. Lisäksi myös Hyrrä aloitti ensimmäiset juoksunsa elokuun lopulla.

Elokuussa piti olla myös Delian ensimmäinen näyttely, niinkin pieni kuin maailman voittaja. Mutta valitettavasti myöhästyime kehästämme. 

Syyskuussa oli elämäni ensimmäiset viralliset kisat, rally-tokon sm-joukkue. Matkattiin hankoon. tuloksilla ei juhlittu mutta ensimmäiset kisat on aina ensimmäiset. 

Syyskuussa lähdimme Hyrrän kanssa 12 kerran agilityn alkeiskurssille akatemialle.

LOKAKUU-JOULUKUU

Lokakuu meni aika pimennossa, lukuunottamatta reissuamme kuopioon. Matkattiin viettämään lomaa kolmistaan ystäväni ja hänen koiransa luoke. Aloitin myös kouluttamaan rally-tokon alkeita yhdessä Oonan kanssa. Reenasimme tokoa ja rallya ohjatuissa, lisäksi Hyrrän kanssa kävimme akatemialla joka perjantai. Marraskuu jatkui synkkänä ja pimeänä, olin koko ajan väsynyt ja pääasiassa koirien lenkittämisen lisäksi kävimme vain ohjatuissa reeneissä, omatoimiseen reenaamiseen en saanut virtaa itsestäni. Kävimme yksissä rally-kisoissa heti marraskuun alussa lahdessa, saimme ensimmäisen hyväksytyn tuloksen Delian kanssa.

Joulukuun 12 päivä alkuvuodesta elämme muuttanut pikkumusta saavutti merkittävän yhden vuoden iän. Lisäksi luustokuvat otettiin kyseisenä viikonloppuna ja kaikki näyttäävät hyvältä. Samaan aikaan olimme Delian ja muutaman ystävämme koirineen kanssa jyväskylässä reissaamassa. 

Hyrrä sai kennelyskän ja tällä hetkellä olemme karanteenissa, sekä viettämässä joulua ylämyllyllä. Toisin sanoen en usko loppuvuoden tuovan mitään kummallisempaa meidän elämään enään.

Lisäksi olemme vuoden aikana käyneet useissa wirneen kimppareeneissä, nähneet ystäviämme, lenkkeilleet porukalla ja vain nautittu kaikesta. Tämän vuoden, sekä ensin vuoden tavoitteista tulee oma postauksensa. 

Jaakko Suoknuuti

7.12. Matkattiin Nooran & Jipin kanssa kohti Kaarinaa ja Jaakon valmennusta. Olimme päivän toisessa ryhmässä, joten kerettiin ensin katsella jonkin aikaa toisten menoa radalla. Piiros näytti tältä:

Kuva lainattu Lauran blogista!

Kauhistuin jo pelkästään kuvan näkemisestä, onneksi miun ei tarvinnut muistaa kuin alkupätkä radasta, koska tiesin jo tutustuessa ettei tulla pääsemään kuin muutama este. Harjoittelin muistamaan esteelle 23 ihan vaan sen takia, että voisin joskus muistaa ratoja tulevaisuudessa.

Hyrrän kanssa teimme alun 1-4 pätkää. Koiran jättäminen esteen 1 taakse, lähetys takaakiertoon ja 3-4 väliin perjättö. Olin alkuun koko ajan ihan liian myöhässä, mutta loppuun onnistuminen. Teimme myös estettä 5 yksittäisenä, koska bakflap ei ollut meille kummallekkaan tuttu, tästä onnistuminen myöskin lopulta. No sitten olikin edessä koko oman vuoron vaikein kohta, mikä tuotti vaikeuksia myös monelle muulle, esteet 8 ja 9. Saakutin tuplasylkkäri, oma motoriikka ei vaan tällä kertaa riittänyt. Jos muistin kääntää koiran ja kädet, unohdin jalkani. Jos videolla olisi äänet, kuulisitte miten jokaisen toiston jälkeen Jaakko sanoo ensin jotakin ja sitten mutta ne jalat unohtui. Liian vaikeaa, loppuun onneksi yksi onnistuminen. Kunnon itsensä voitamista. 

Itse rataosuuden lisäksi kävimme ensin agilityn saloa teoriassa. Puhuttiin kolmivaiheisesta työskentelystä, kontakti-esteen lukitseminen- ennakointi, kaikki mitä radan suorittamiseen tarvitsee. Lisäksi puhuimme rataantutustumisessa kannattaa huomioida kumpaa kautta koira kiertää siivekkeen. Puhuttiin kolmen pisteen säännöstä, ensimmäinen tulee siitä kumpaan suuntaan koiran on helpompi hypätä, toinen piste kumpaa kautta kiertämällä on lyhyempi reitti ja kolmas piste siitä kumpaa kautta on parempi linja kahdelle seuraavalle esteelle. Tätä miettimällä voi voittaa maksikoiralla jopa 0,4sekunttia. 

Jaakolta sain isoimmaksi ohjeeksi harjoitella yksittäisiä ohjaukuvioita, sekä nostaa rimoja. Hyrrän ei tarvitse tällä hetkellä kuin juosta läpi siivekkeistä rimojen ollessa niin matalalla. Sanoi että moni ohjauskin tulee helpommaksi kun saan enemmän aikaa ja lisäksi Hyrrä joutuu enemmän miettimään hyppäämistään kun rimat on korkeammalla. En vain ole uskaltanut lähteä nostamaan, mutta nyt kun koira on luustoltaan terve uskaltaa paremmin sen tehdäkin, yskäkaranteenin loppumista odotellessa. 

Alla videota reeneistä, ohjaaja vaatii vielä paljon kehittymistä!

1

Hyrrä 1v, sekä luustokuvat

Viimeiset pari viikkoa olivat melko rankkoja koulun osalta, niin en jaksanut edes blogiin tulla kirjoittelemaan. Nyt ollaan tosin jo lomalla onnellisesti. Jaakon valmennukseen palaan myöhemmin (näin taisin sanoa viimeksikin, mutta nyt on jo video muokkauksessa..), mutta nyt muutama asia pikkuisesta-Hyrrästä.

12.12. Tuo pieni musta viitapiru tuli jo yhden vuoden. Syntymäpäivälahjaksi sai humalan Lauran luona hoidossa ollessaan. Pikkuinen pääsi luustokuviin. Tänään tulokset varmistuivat lonkkien ja kyynärien osalta A/A ja 0/0.  Selän virallista tulosta odotellessa. Polvet ja olat tutkittiin epävirallisesti ja niidenkin pitäisi olla kunnossa. Onneksi! Odotin kauhulla kuvia ja maalailin piruja seinille rikkoutuneesta harrastuskoirasta, mutta onneksi tulokset olivat positiiviset.

Nyt näin loman kunniaksi Hyrrä sai itselleen kennelyskän, juuri kun olisi ollut aikaa reenata ja nähdä tuttuja, mutta eihän tälle mitään voi. Viimeiset akatemian reenitkin jäivät nyt välistä ja keväälle en meille ryhmää ottanut. Ohjatut ovat hetkeksi ohi.

n. 8,5vko ja 10kk

Kuva haaste

Alla olevaan kuvahaasteeseen olen törmännyt useassa blogissa ja nyt ajankuluksi päätin sen tehdä vaikka kukaan ei meitä haastanutkaan siihen. En osannut valita moneenkaan kohtaan vain yhtä tai kahta kuvaa ja halusin muutenkin ottaa huomioon mahdollisimman monessa kuvassa muistot ja etenkin kaikki koirat. Tälläisen kokooman sain aikaan sitten lopulta. Osa kuvista on vanhoja, moni otettu suoraan facebookista koska ei koneelta löytynyt enään ja osa on kännykkälaatuisia mutta se fiilis kuvasta mikä itselle välittyy on se tärkein. 

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Leminkin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikkilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. 

Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti 

Paras yhteiskuva

 Kuvat ei kuvina ole niitä parhaita, mutta näiden kuvien otto hetket ovat sellaisia mitkä tuovat kauniita muistoja. Ensimmäinen on aikaa kun Fifi vielä asusteli luonani kuopiossa ja toinen on päivä Hyrrän tulon jälkeen.

Reenaamassa

Meillä on melko vähän reenikuvia, mutta tässä muutama. Edustettuina toko/tottis, rally-toko ja agility.

Kisaamassa

Ajattelin ensin ettei meillä löydy yhtään kuvaa kisoista, kun onhan niitä niinkin monet takana ku kahdet. Mutta tässä ensimmäinen virallinen kisamme koskaan. (c) Elli Pehkonen

Paras kesäkuva

Tunnelma ratkaisi taas. Ensimmäinen kuva kesälomalta, maalta, kotikunnasta, paikasta missä oon kasvanut ja elänyt. Alempi kuva on vaan niin iloinen hetki, vihreä nurmikko, aurinkoinen ilma ja iloiset naamat.

Paras talvikuva

Hyrrästä ei oikein ole talvikuvia, koska viime talvena ei hirveästi tuota lunta näkynyt. Kaksi ensimmäistä kuvaa ihan sen takia, koska niistä välittyy lappalaisen rakkaus talveen. Alin kuva on jo vanha monen vuoden takaa, Veikkaisin kuvan olen vuodelta 2008, jolloin Fifi olisi kuvassa n. pari-kolme vuotias. Paljon muistoja, se eka oma koira!

Tunnelmallisin kuva

Näiden jokaisen kuvan tunnelma tuo miulle hyvän mielen, Delian kuva on kesältä 2012, päivästä jolloin en olisi voinut olla onnellisempi tuosta puupää-lapinkoirasta. Fifin kuva on vuoden 2010 joululta, ajalta ennen muita koiria. Pieni ja elämäniloinen se on edelleen. Hyrrän kuva on melko uusi, mutta jotenkin tästä kuvasta miulle välittyy meidän välillä oleva suhde. 

Hassuin ilme

No ne näyttää pääasiassa aina tuolta!

Lomalla

Mummon mansikkamaan kerääjä apurit ja ensimmäinen telttareissumme.

Töissä

Paimenkoirat työssään. Ylempi kuva Tomi Oinonen, alempi Jenny Söderlund.

Tihutöissä

Itse tihuhöistä miulta ei tähän hätään löytynyt yhtään kuvaa, olen ilmeisesti ajatellut että todistusaineisto on parempi tuhota. Mutta tätä kuvaa ennen Hyrrä oli tyhjentänyt korissa olevat tavarat pitkin kämppää ja kiipesi sitten itse koriin ja esitti niin viatonta. 

Toinen identiteetti

Lentävä pystykorva!

tunteiden pintaan nouseminen

Kävimme eilen Jaaakko Suoknuutin koulutuksessa Kaarinassa,  mutta palaan siihen tarkemmin videon muokkauksen jälkeen. Toinen asia minkä huomasin eilen, mitä ei ole ollut pitkään aikaan oli palautteen vastaanottaminen. Sekä hyvän, että huonon.

Minun on ollut ennen todella vaikea ottaa etenkin negatiivistä, mutta myös positiivistä palautetta. Ei niinkään se palaute, tiedän kyllä että jos en osaa, niin palautetta tulee. Mutta se tilanne. Olen ihminen joka herkistyy todella helposti, itken elokuvissa, kirjoissa, ilosta, surusta, onnistumisisesta ja joskus muuten vain. Se ei haittaa sattuuko edellä mainitut minulle vai jollekkin muulle saatan itkeä silti.

pitkään aikaan näin ei ole käynyt agilityn parissa, en tiedä sitten johtuiko kesällä tunteiden hallussa pito kouluttajan tavasta tuoda ne esille vai siitä että kyseessä oli nainen, vaikkakin alkutalvesta kun lähdettiin kyseisen kouluttajan oppiin en pystynyt täysin rento ja iloinen oma itseni olla. Uskon vaivan olevan isompi miesten kohdalla, koska agilityssa muutama mies kouluttaja kenen luona olen käynyt opeissa on saanut tämän ilmiön ilmi, niin kävi eilenkin. Näissä tilanteissa menen itse niin lukkoon, etenkin kun sitä sattuu nykyisin harvemmin. Delian kanssa tämä on vielä vaikeampaa, se kun lukee miun mielentilaa niin tarkasti ja sitä pitää innostaa ja olla itse niin iloinen palkatessa. Hyrrälle tuntui onneksi olevan ihan sama vaikka en pystynyt ääneen kehumaan sitä kunnolla ja kouluttajalle vastailemaan, miun tapa peitellä tunteiden purkautumista. Niin kauan kun en puhu paljoa, pystyn hallitsemaan kyyneleet.

Ennen tätä kertaa, tapahtui tämä kesällä rally-tokon sm-joukkuereeneissa tilanteessa kun itse en saanut koiraa toimimaan ja toiset kannustaa mutta itselle se tuntuu siinä tilanteessa painostamiselta, tekemään eritavalla ja tee näin ja näin.  Siloin ongelmaksi iski juurikin se että kyseessä oli Delia, koira joka ei pysty työskentelemään, jos miun mielentila on väärä.
Uskon että en koskaan pääse tästä eroon, koska se on osa minua ja miun persoonaa. Toivon vain että oppisin hallitsemaan tunteeni paremmin. Ja uskon että ajallaan oppii vastaanottamaan vieraammiltakin paremmin palautteen.

Tavara määrä senkuin kasvaa

Tänään vietin päivän messukeskuksessa koira2014 tapahtumassa. Rally-toko esityksen ja flyball-kisan seuraamisen lisäksi aika kului tuttujen kanssa jutellessa ja tietenkin shoppaillessa.

Lähtiessä messuille oli ostoslistalla vain kaksi asiaa, ruutunauha ja jonkinlaiset tötsät. Ne tuli ostettua, mutta myös muuta löytyi. 

 Muutamia leluja, Hyrrälle karvaeläimet palkkaukseen (pentupaketin mukana tuli sellainen pikkuinen, se on ihan lemppari mutta siinä sattuu sormiin, joskus löytyi tuollainen pidempikin mutta se hävisi), vinkuva ja kahiseva pöllö, sekä uusi röhkivä possu. Nämä oli ota tarjouksessa 4kpl/10e.

 Ostoslistalta löytyvä ruutunauha 10e, ja tötsiä 4kpl (1kpl/1,50e). Lähdin ostamaan painavempia tötteröitä, mutta päädyin kuitenkin noihin. Katsotaan jos sitten kesäksi ulkoreeneihin ostaisi painavemmat.

Lisää leluja: "Verkkopallo" 5e, ja kolme lelua jotka voi täyttää vaikka ruualla yhteensä 2,50e. Täyttölelut oli tarjouksessa 6kpl/5e koreissa, ostettiin kaverin kanssa puoliksi jolloin molemmat saivat valita kolme.

 Meillä kuluu kakkapusseja melko paljon, kuljetaan sen verran teiden varsio pitkin joten nämä kun tuli vastaan piti ostaa. Kaupanpääliseksi sai pussipidikkeen, Olisikohan näiden hinta ollut 2kpl/2e?

Meiltä löytyisi jo tarpeeksi hihnoja, mutta nämä oli niin halvat 6e/kpl. Lisäksi olen kironnut meidän käytössä olevia hihnoja koska niissä ei ole tuota rinkulaa, jolla koirat saa tarvittaessa vaikka tolppaan helpommin kiinni. Ilman että hihnaa täytyy solmia. Muutenkin nämä ovat ihanan pehmoisia. Tietenkin molempien omissa väreissä.

Ainahan tälläisitä tapahtumista pitää ostaa jotakin hyvää koirille. Tällä kertaa muutaman näytepakkauksen lisäksi kotiin päätyi ydinluupalaset 1,50e/paketti ja kaksi luuta kana täytteellä 1e/kpl. Kuvasta uupuu vielä ilmaiseksi saadut siansaparot, nämä kerkesivät mennä jo parempiin suihin.

Tälläiset ostokset tällä kertaa, nyt ei taas hetkeen tarvitse ostaa koirille leluja. . Pitäisi muutenkin tehdä inventaariota tavaroista ja tehdä listaa onko jotakin sellaista mitä tarvitsisimme, ainakin Delialle vetovaljaat ovat jo kauemmin olleet ostoslistalla. Mahdollisesti myös Hyrrälle.

Nyt on jo joulukuu, mihin meni marraskuu?

Ensimmäiseksi osallistukaa kaikki Pawsomness-blogin arvontaan, aikaa on vielä huomiseen asti! :)

Nyt on jo joulukuu, edellinen kuukausi on mennyt rauhallisissa merkeissä. Ohjatuissa reeneissä olemme käyneet molempien kanssa, mutta muuten olemme olleet todella laiskoja (tai no minä olen..).

Hakureeneissä olemme päässeet käymään pitkästä aikaa. Delian kanssa aletaan olemaan siinä vaiheessa että ilmaisu alkaa toimia maalimiehellä ja haukkuu kauemmin. Irtoaminen keskilinjalta menee hyvin ja nykyisin lähtee jo suoraan. Enään ei myöskään käydä maalimiehiä omavaltaisessa järjestyksessä. Hyrrän kanssa olemme tehneet nyt haamuja, jotta saataisiin lähtemään suoraan, ongelmana on ringin juokseminen. Suoraan kulkeminen ei ole muutenkaan koskaan ollut Hyrrän vahvimpia puolia. Maalimiehelle menee kuitenkin hyvin ja käyttää nenäänsä. Ei jäljestä jälkiä pitkin.

Agilityssa Hyrrän kanssa ollaan menty paljon eteenpäin. Vapaareenejä tässäkään ei monia nyt ole ollut, mutta ohjatuissa olemme käyneet joka perjantai.

Delian kanssa olemme tehneet vain yhden omatoimi agilityreenin, mutta enemmän olemme keskittyneet rally-tokoon. Viimeksi tänään kävimme ohjatuissa reeneissä, joissa harjoittelimme oikealla puolella seuraamista. Viimeaikoina Delialla on ollut ihan taivaallinen into tehdä töitä, into Delian mittakaavalla siis. 
Myös Hyrrä pääsi tekemään rallya pari viikkoa sitten, kun ohjatuissa oli niin vähän paikalla jotta pystyin tekemään molemmilla koirilla. Meno näytti hyvältä (Hyrrä oli tarpeeksi väsynyt tehtyään ensin omatoimi agireenin) ja keskittyminen säilyi. Melkein voisin sanoa jo nyt, että jos kaikki menee hyvin korkkaa Hyrrä alon viimeistään kotikisoissa maaliskuussa. Sitten olisi kaksi rally-toko koiraa tässä taloudessa.

Toko-reeneissä olemme käyneet vain Hyrrän kanssa. Paljon ollaan opittu ja menty eteenpäin. Olemme tehneet ylemmistä luokista ruutua ja merkkiä, näistä merkki on paljon paremmin Hyrrällä hallussa. Hyppyä, tosin matalana olemme tehneet osissa ja muutama kokonainenkin toisto. Hämmästelin tätä viime reeneissä, koska olemme tehneet kuitenkin hyppyä vain ohjatuissa kesällä ja nyt syksyllä joitakin kertoja, mutta kun on nopea oppimaan niin on nopea oppimaan.

Keväälle en ole hakemassa ryhmäpaikkoja kuin rally-tokoon kouluttaja edun takia ja tottis-reeni vuoro meille on varattu keväälle. Lisäksi toki hakureenit jatkuvat, mutta muuten ei ole ohjattuja. Syynä tähän on keväälle ajoittuva reissu ja leirit yms. jotka verottavat rahatilannetta aika lailla. Eiköhän kuitenkin löydy reeniseuraa omatoimireeneihinkin ja kesällä sitten taas. Ja onhan tämän syksyn reenejäkin jäljellä vielä tammikuun puoliväliin asti.