Jaakko Suoknuuti

7.12. Matkattiin Nooran & Jipin kanssa kohti Kaarinaa ja Jaakon valmennusta. Olimme päivän toisessa ryhmässä, joten kerettiin ensin katsella jonkin aikaa toisten menoa radalla. Piiros näytti tältä:

Kuva lainattu Lauran blogista!

Kauhistuin jo pelkästään kuvan näkemisestä, onneksi miun ei tarvinnut muistaa kuin alkupätkä radasta, koska tiesin jo tutustuessa ettei tulla pääsemään kuin muutama este. Harjoittelin muistamaan esteelle 23 ihan vaan sen takia, että voisin joskus muistaa ratoja tulevaisuudessa.

Hyrrän kanssa teimme alun 1-4 pätkää. Koiran jättäminen esteen 1 taakse, lähetys takaakiertoon ja 3-4 väliin perjättö. Olin alkuun koko ajan ihan liian myöhässä, mutta loppuun onnistuminen. Teimme myös estettä 5 yksittäisenä, koska bakflap ei ollut meille kummallekkaan tuttu, tästä onnistuminen myöskin lopulta. No sitten olikin edessä koko oman vuoron vaikein kohta, mikä tuotti vaikeuksia myös monelle muulle, esteet 8 ja 9. Saakutin tuplasylkkäri, oma motoriikka ei vaan tällä kertaa riittänyt. Jos muistin kääntää koiran ja kädet, unohdin jalkani. Jos videolla olisi äänet, kuulisitte miten jokaisen toiston jälkeen Jaakko sanoo ensin jotakin ja sitten mutta ne jalat unohtui. Liian vaikeaa, loppuun onneksi yksi onnistuminen. Kunnon itsensä voitamista. 

Itse rataosuuden lisäksi kävimme ensin agilityn saloa teoriassa. Puhuttiin kolmivaiheisesta työskentelystä, kontakti-esteen lukitseminen- ennakointi, kaikki mitä radan suorittamiseen tarvitsee. Lisäksi puhuimme rataantutustumisessa kannattaa huomioida kumpaa kautta koira kiertää siivekkeen. Puhuttiin kolmen pisteen säännöstä, ensimmäinen tulee siitä kumpaan suuntaan koiran on helpompi hypätä, toinen piste kumpaa kautta kiertämällä on lyhyempi reitti ja kolmas piste siitä kumpaa kautta on parempi linja kahdelle seuraavalle esteelle. Tätä miettimällä voi voittaa maksikoiralla jopa 0,4sekunttia. 

Jaakolta sain isoimmaksi ohjeeksi harjoitella yksittäisiä ohjaukuvioita, sekä nostaa rimoja. Hyrrän ei tarvitse tällä hetkellä kuin juosta läpi siivekkeistä rimojen ollessa niin matalalla. Sanoi että moni ohjauskin tulee helpommaksi kun saan enemmän aikaa ja lisäksi Hyrrä joutuu enemmän miettimään hyppäämistään kun rimat on korkeammalla. En vain ole uskaltanut lähteä nostamaan, mutta nyt kun koira on luustoltaan terve uskaltaa paremmin sen tehdäkin, yskäkaranteenin loppumista odotellessa. 

Alla videota reeneistä, ohjaaja vaatii vielä paljon kehittymistä!

1