Kepit 18.8.

Meidän tämän hetken kepit:

Tapahtumien kiinniottoa..

Kirjoittamisen alottaminen on joka kerta yhtä vaikeaa, kun päivitystauko on venynyt liian pitkäksi. Muista edes itse mitä kaikkea olemme tehneet.

2.-4.8. Olimme HSKH:n agilityleirillä Järvenpäässä. Yöt vietimme leirintäalue mökeissä. Mökissämme oli kolme ihmistä ja viisi koiraa, mutta lopulta alku järkytyksestä selvinneenä meni mökkeily hyvin noinkin isolla porukalla. Perjantai ilta alkoi joukkueleiri-kisalla. Valittavana oli kuudesta radasta jokaiselle yksi ja muita temppuja mitä piti radan aikana suorittaa. Valitsimme Deen kanssa helpoimman radan, joka sisälsi putkia ja hyppyjä. Lisätehtävänä oli namittaa koira kolmen eri hypyn jälkeen sekä ylittää viimeinen este ennen koiraa. Molemmissa taisin onnistua.

Kaksi seuraavaa päivää sisälsikin koulutuksia. Meillä oli kouluttajina pirteääkin pirteämpi Jenna Colander sekä Ville Liukka.

Tarkemmin en rupea leiria analysoimaan, mutta uutta harjoiteltavaa saimme paljon. Videot puhukoot puolestamme, tosin niitäkään ei ole kuin ensimmäiseltä päivältä. 

 

Videoissa youtubesta saatuja musiikkeja oman äänen peittämiseksi :')

Viime kerran kirjoittelun jälkeen olemme kokeilleet muutamaa uutta lajiakin, makkarajälkeä sekä hakua. Haku-reeneihin menemme varmasti toistekin, Dee ei vielä ihan sisäistänyt asiaa, mutta löysi kuitenkin kaikki maalimiehensä ja sai palkaksi älyttömät leikkimiset piilossa olleen kanssa (SE leikki vieraan kanssa kunnolla!). Lisäksi olemme käyneet muutamat TOKO:n yksityistunnit, joita jatkamme vielä myöhemmin. Edistymistä en tiedä onko tapahtunut oikeestaan ollenkaan (no ehkä se jo vähän paremmin tulee sivulle), mutta kyllä myö vielä joskus siinäkin lajissa kehitytään :D! Onneksi meillä on kärsivällinen ohjaaja.

Isoimpana asiana, mammam pikkuinen täytti eilen jo 2 vuotta! Onnea pikkuiselle.

ps. Yritän jaksaa päivitellä ajankohtaisemmin, niin muistaisin itsekin mitä ollaan tehty :'D.

Tunti jos toinenkin

Aina on yhtä vaikeaa aloittaa kirjoittaminen, kun aikaa edellisestä postauksesta on kulunut paljon.
Kuluneen parin viikon aikana olemme reenanneet ahkerasti agilitya, Ojangossa on tullut vietettyä tunti jos toinenkin sekä itsenäisesti että porukalla.

Keskiviikkona olimme Ojangossa Maijan sekä Oonan koirineen kanssa. Maija suunnitteli meille radan, mutta eihän myö päästy alkuunkaan siinä kun Deen motivaatio jo kärsi, niinpä keskityimme Deen motivaation nostamiseen ja pieniin onnistumisiin. Pienen liikavauhdin ja huonon estesuorituksen seurauksena horjahti Dee puomilla ja päätti ruveta taas pelkäämään sitä. Makupalojen ja kolmen tytön voimin saimme sen lopulta menemään puomin päästä päähän. Tämän jälkeen pieni vauhtihomma ja siitä jäähdyttelylenkille. Muiden reenattua otimme Deen vielä kerran, teimme muutamaa estettä, ja sitten taas vauhtirataa, jotta reeneistä jäisi hyvä mieli koiralle.

Tänään kävimme keskenämme reenaamassa Deen motivaation pysymistä tehden pientä rataa. Välissä putkirallattelua (Dee tykkää niin putkista!).
Esteiden yksi ja kaksi kanssa ei ongelmaa. Kakkosta tehtiin sekä suoraan että takaakiertona, takaakierrosta kolmoselle heti pertään toinen takaakierto sujui paremmin kuin jos kakkoselta hyppäsi suoraan ja koira piti ohjata esteiden takaa kolmos hypylle, nelos hypyn jälkeen takana oleva pimeä putkikulma houkutteli Deen muutaman kerran mukaansa, tarpeeksi kovaa kun nimen huuti tajusi lopulta kääntyä kohti A:ta. Kiipeämisessä ei ongelmaa, alastulossa hieman himmasi vaikka esteen edessä odottikin namialusta ja nakit.
Viereisen radan lisäksi tein eteenlähetyksiä, sekä odottavalla että lentävällä palkalla, hyppy-hyppy lähetyksiä, sekä rengas-putki-hyppy. Rengastakaan ei tällä kertaa pelännyt sen ollessa todella matalalla, jokaisella kerralla meni innokkaasti siitä läpi.
Lopuksi kokeilin vielä puomin, ja ensimmäisen nakitusylityksen jälkeen, meni kuin puomissa olisi koskaan ollutkaan mitään pelättävää. Hassu koira.
Tavoitteenamme on nyt vahvistaa Deetä agiin, vahvistaa että sen tekemisen halu kestää loppuun asti reeneissä, tai oikeastaan reenien keskivaiheilla. Monesti kestää alun ja lopun, välissä himmailee omiaa.

Sitten asia mitä en uskonut koskaan kirjoittavani, myö käytiin tokon yksityistunnilla Maijan opeissa, ja olemme jo maksaneet seuraavankin tunnin, eli ainakin sinne on mentävä. :D Tarkoituksena on ehkä joskus käydä alon kisoissa, eli jos siinä olisi tavoite että alossa jonkinlainen tulos joskus saadaan.

ps. kattokaa ku Fifi alkaa näyttää vanhalta, mutta silti niin elämäniloiselta!

Treeniätreeniä

 30.6. Pääsimme pitkästä aikaa ohjattuihin agility-reeneihin. Aiheena oli keppien sisäänmenon hakeminen. Tehtiin alla olevaa rataa (joo olisihan se kiva että rata olisi mittakaavassa ja silleen). Positiivisia asioita reeneistä:
- Dee pysähtyi pöydälle vaikka sitä ei ole koskaan otettu radan yhteydessä.
- Omistajaa ei pidetty pilkkanaan ja juostu ympäri kenttää.
- Yhtään aitaa ei yritetty alittaa, alun jälkeen ei edes kiertää.
- Kepit meni paremmin kuin odotin.
- Voin jättää Delian kolmen hypyn päähän, ja se malttaa odottaa käskyä.
- Putken irttotaan edelleen.

Eli kaikinpuolin onnistuneet reenit pitkästä aikaa, ehkä myö ei ollakaan niin toivottomia. Reenit menevät aina paremmin kun on joku koulimassa meitä mukana reeneissä (VINKVIK, tarvitaan ohjattujen lisäksi joku ohjaamaan meitä :D).

Viime torstaina kävimme tekemässä pienet tokot Maijan ja koirien kanssa Hakunilassa. Meidän osalta ei voida vielä tokosta oikein puhua mutta, mukavaa oli nähdä kun joku osaa oikeastikin tehdä. Päästä näkemään miten tunnaria tehdään, samoin ruutua. Kiitos!
Tokon jälkeen kävimme vielä peltolenkillä, josta on muutama kuva. Kuvat on Maijan kuvaamia!

 Suomenlapinkoira Delia, Novascotiannoutaja Tara, Australianpaimenkoira Nauru ja Kida

Onni on terve koira.

Delian luustokuvat kennelliitosta ovat saapuneet vihdoinkin. Kävimme kuvauksissa toukokuun lopulla Outokummussa.

Tulokset:

Lonkat A/A
Tätä hämmästelin kovasti, koska eläinlääkäri veikkasi että B/C tai jopa C/C. Eläinlääkärin mielestä lonkkamaljat oli löysät, mutta ei minkäänlaista rakenne vikaa, kennelliitto eri mieltä onneksemme.

Polvet 0/0
Eläinlääkäri sanoi suoraan ettei mitään vikaa löydy, täysin terveet.

Kyynäreet 0/0
Lähti eläinlääkäriltä samana kuin tuli kennelliitosta takaisin.

Selkä kuvattiin epävirallisesti harrastusta varten, ja sekin eläinlääkärin mukaan täysin terve.
Eli minulla on sittenkin terve harrastuskoira ja voimme jatkaa hyvillä mielin agilitya.

Paimennuspäivä

Pääsimme kokeilemaan paimennusta Vantaan Seutulaan, Suomen Mudi liiton järjestämään tapahtumaan vääränrotuisena.

Päivän aikana oli teoriaosuus ja kolme kokeilua lampaille. Delia odotti oikein mallikkaasti vuoroaan omassa häkissään ja päivä tauolla lenkkeilessämme hieman isommalla porukalla kulki neiti hyvin porukassa ja tuli luokse. (Muutenkin neidin korvat alkaa palata!!!)

Ensimmäisellä kerralla lampailla Dee oli ihan liian intona, se suorastaan huusi :D! Paimentaminen oli kaukana siitä hommasta. Seuraavat kerrat menivät edes hieman rauhallisemmin ja hiljaisemmin, koiran jo väsyessä pitkästä ja kuumasta päivästä. 

Paimentamista olisi kiva päästä kokeilemaan toisenkin kerran, näkisi syttyykö koira oikeasti siihen hommaan. Ja etenkin poroille olisi kiva päästä. 

 Kuvat ovat isäni Tomi Oinosen kuvaamia!

Kesän ensimmäiset ohjatut

Kesän ensimmäiset ohjatut agireenit olivat 12.5.

Ensimmäisenä tehtiin mustalla numeoituja esteitä, ensimmäinen kynnyksemme oli jo kohdassa neljä. Delian mielestä rengas on kierrettävä este ja ei edes houkuttelemalla meinannut läpi tulla. Putki veti puoleensa ja sinne useastikin juostiin. Renkaasta päästyämme, tuli vastaan seuraava vaikeus Delian korvaan tuli jotakin. Neiti ravisteli päätänsä juostessaankin, mitä muuta voi odottaa kuin tasapainon heittelyä? Rata saatiin loppuun, kontaktit A:lta haki hyvin ja loppu olikin helppo juttu.

Punaisella merkittyä rataa ei päästy kuin esteelle numero 5. Alussa ei ongemaa, kolmos esteen kiertokin oli kohtalainen. Delia jostain kumman syystä päätti kiertää koko esteen iloisesti lällätellen. Rengas paremmin kuin edellisellä kierroksella. Keskittyminen herpaantui korvan takia, juostiin turhautumis ralleja, rapsuteltiin korvaa, heiluteltiin päätä jne. Ryhmän vetäjän kanssa yhteisymmärryksessä päätettiin jättää reenit meidän osalta siihen ja jatkaa seuaavalla kerralla sitten.

Järkytyksen aihe reeneissä minulle oli Delian esteen alitus, neiti ei ikinä, kuuna päivänä ole vielä alittanut estettä. Nyt sekin päivä on nähty. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen hyppyjen suhteen.

--
Eläinlääkärissä käyty korvan takia, ja korvakäytäväsä oli tärykalvoa ärsyttämässä kaksi todella pitkää irtokarvaa, jotka on nytten poistettu. :)