Onni on terve koira.

Delian luustokuvat kennelliitosta ovat saapuneet vihdoinkin. Kävimme kuvauksissa toukokuun lopulla Outokummussa.

Tulokset:

Lonkat A/A
Tätä hämmästelin kovasti, koska eläinlääkäri veikkasi että B/C tai jopa C/C. Eläinlääkärin mielestä lonkkamaljat oli löysät, mutta ei minkäänlaista rakenne vikaa, kennelliitto eri mieltä onneksemme.

Polvet 0/0
Eläinlääkäri sanoi suoraan ettei mitään vikaa löydy, täysin terveet.

Kyynäreet 0/0
Lähti eläinlääkäriltä samana kuin tuli kennelliitosta takaisin.

Selkä kuvattiin epävirallisesti harrastusta varten, ja sekin eläinlääkärin mukaan täysin terve.
Eli minulla on sittenkin terve harrastuskoira ja voimme jatkaa hyvillä mielin agilitya.

Paimennuspäivä

Pääsimme kokeilemaan paimennusta Vantaan Seutulaan, Suomen Mudi liiton järjestämään tapahtumaan vääränrotuisena.

Päivän aikana oli teoriaosuus ja kolme kokeilua lampaille. Delia odotti oikein mallikkaasti vuoroaan omassa häkissään ja päivä tauolla lenkkeilessämme hieman isommalla porukalla kulki neiti hyvin porukassa ja tuli luokse. (Muutenkin neidin korvat alkaa palata!!!)

Ensimmäisellä kerralla lampailla Dee oli ihan liian intona, se suorastaan huusi :D! Paimentaminen oli kaukana siitä hommasta. Seuraavat kerrat menivät edes hieman rauhallisemmin ja hiljaisemmin, koiran jo väsyessä pitkästä ja kuumasta päivästä. 

Paimentamista olisi kiva päästä kokeilemaan toisenkin kerran, näkisi syttyykö koira oikeasti siihen hommaan. Ja etenkin poroille olisi kiva päästä. 

 Kuvat ovat isäni Tomi Oinosen kuvaamia!

Kesän ensimmäiset ohjatut

Kesän ensimmäiset ohjatut agireenit olivat 12.5.

Ensimmäisenä tehtiin mustalla numeoituja esteitä, ensimmäinen kynnyksemme oli jo kohdassa neljä. Delian mielestä rengas on kierrettävä este ja ei edes houkuttelemalla meinannut läpi tulla. Putki veti puoleensa ja sinne useastikin juostiin. Renkaasta päästyämme, tuli vastaan seuraava vaikeus Delian korvaan tuli jotakin. Neiti ravisteli päätänsä juostessaankin, mitä muuta voi odottaa kuin tasapainon heittelyä? Rata saatiin loppuun, kontaktit A:lta haki hyvin ja loppu olikin helppo juttu.

Punaisella merkittyä rataa ei päästy kuin esteelle numero 5. Alussa ei ongemaa, kolmos esteen kiertokin oli kohtalainen. Delia jostain kumman syystä päätti kiertää koko esteen iloisesti lällätellen. Rengas paremmin kuin edellisellä kierroksella. Keskittyminen herpaantui korvan takia, juostiin turhautumis ralleja, rapsuteltiin korvaa, heiluteltiin päätä jne. Ryhmän vetäjän kanssa yhteisymmärryksessä päätettiin jättää reenit meidän osalta siihen ja jatkaa seuaavalla kerralla sitten.

Järkytyksen aihe reeneissä minulle oli Delian esteen alitus, neiti ei ikinä, kuuna päivänä ole vielä alittanut estettä. Nyt sekin päivä on nähty. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen hyppyjen suhteen.

--
Eläinlääkärissä käyty korvan takia, ja korvakäytäväsä oli tärykalvoa ärsyttämässä kaksi todella pitkää irtokarvaa, jotka on nytten poistettu. :)

Tunnustus

Kiitämme Lukaa omistajineen  meidän muistamisesa: New Blog Love

Olen joskus aikaisemmibn tehnyt vastaavan, niin en käy laittamassa muille tunnustusta eteenpäin, mutta yllättynyt ja kiitollinen olen meidän muistamisesta.

Jos joku haluaa tehdä, niin ohjeet ovat samat kuin aijemmin eli: 

Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden! 

Kiitos!

Ora-neiti

Ora neiti saapui hoitoomme sunnuntai iltana, Oonan lontoo-reissun ajaksi. Sisällä on näyttänyt pääasiassa tältä:

On painittu, painittu ja painittu. Mutta on välillä osattu rauhoittuakin, itse olen ollut sairaslomalla pääasiassa joka päivä. Aamut on mennyt nukkuen kolmestaan sängyssä :')

Juha Orenius

1.4. Kävimme Juha Oreniuksen reeneissä AgilityAkatemialla. Meilä on pari kertaa ostettuna kyseiselle tunnille, tunti on alkeisjatko.

Teimme tunnilla yllä olevaa rataa, ensin numerot 1-5 sen jälkeen lisättiin esteet 6-8 rataan . Ensimmäiselle esteelle pii tehdä kierto, tämä sujui ihan hyvin, itse joudun olla todella lähellä estettä että Dee kiertää sen toiselle puolelle, eli pitää harjoitella itsenäisyyttä ja että irtoaa muillekkin esteille kuin putkeen paremmin. Ensimmäiselle esteeltä toiselle ei ongelmaa, eikä putkelle lähetykseen. Putken jälkeen oleva hyppy tuottikin sitten vähän enemmän päänvaivaa, Dee tuli koko ajan liian lähelle minua ja ei saanut kunnon hyppyä esteelle. Otimme muutaman kerran putkesta ja siitä neloshypylle, näin ollen lopulta saimme myös tämän onnistumaan. No entäs pahamaineinen pussi? Dee päätti että tää on erilainen kuin aikaisempi pussi eikä hänen ylhäisyytensä voi mitenkään mennä siitä läpi, Juha avitti ja nosti hieman pussin reunaa jotta saatiin onnistunut suoritus. Tähäm oli hyvä lopettaa ensimmäinen kierros, Dee oli muutenkin ihan lahna. Lelut eikä namit kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. 

Pieni tauko muiden reenatessa teki Deelle hyvää ja siitä löytyi virtaa. Nyt alkupätkä meni paljon paremmin, pussi jätettiin välistä ja leikittiin vain sen tilalla. Leikistä kun vire kohdallaan lähdettiin esteelle, missä ei ongelmaa, sen jälkeen koiran kiero esteen 7 puolelle ja itse valssi. Valssin suuntani oli huono kun ei kertaakaan päästy renkaalle jatkamaan siitä, niin mikä koordinaatiokyky? Ja ainiin kuvasta poiketen kasi este oli enemmän samassa linjassa seiskan kanssa. No loppuun teimme pelkän renkaan heittämällä lelu läpi siitä, jotta saimme onnistuneen esteen siitäkin.

Mahtavat reenit, paljon saimme uutta ja onneksi on vielä toinen kerta jäljellä reilun viikon päästä. Sitä ennen tosin pitäisi päästä käymään reenaamassa itsenäisesti. Ja jos olisi ylimääräistä rahaa menisin varmasti Oreniuksien kursseille.

Ps. Opin tekemään ratapiirroksen, jeijj! 

Pääsiäinen

Viime viikonloppuna vietimme pääsiäistä maalla äitini luona kera miehen ja Deen. Ja niinkuin oli suunniteltu, niin olihan se todella koirapainoitteinen viikonloppu.

Ilmat suosivat meitä koko viikonlopun, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Auringosta innostuneina lähdimme lauantaina lenkkeilemään jäälle, matkalta otimme mukaan hyvän ystäväni ja hänen pian puolivuotiaan länsigöötanmaanpystykorva pentunsa Lupun. Auringosta nautimme pari tuntia paistellen makkaraa ja katsellen koirien iloista menoa. Jopa Fifi pääsi mukaamme pitkästä aikaa.

Pieni onnen hetki koettiin pois päin tullessamme, Delia tajusi kauempana pilkkijöitä ja heidän koiransa. Olin ihan varma että se juoksee heidän luokseen. Tapansa mukaan juoksee pikku hiljaa lähemmäksi pitäen ulvontahaukkua, mutta tällä kertaa vilkuili meihin päin kun kävelimme siitä kauemmaksi. Kutsut eivät tehonneet, mutta ihana ystäväni osasi onneksi viheltää (yleensä on pilli mukana, koska en osaa viheltää. Tällä kertaa pilli komeili Vantaalla olohuoneen pöydällä :')) ja se tuli SE TULI luokse vaikka siellä oli muita. Onnen hetkiä tuon kanssa.

Jäällä lenkkeiltiin myös Annan ja hänen koiriensa Hupsiksen ja Myrnin kanssa. Mitähän tähän voisi todeta, no lapinkoirat on lapinkoiria ja Myrni ei arvostanut Deen leikkiä :') joka käsittää siis niskassa roikkuminen ja korvan juuressa haukkuminen kun toinen ei leiki. Muuten mukava reissu ja Dee käyttäytyi taas kuin mikäkin enkeli, se ei mennyt toisen haukkuvan koiran luokse. Teki saman kuin edellisenä päivänä, meni lähemmäksi mutta tuli sitten takaisin luoksemme, Dee TULI, taas kerran sai katsoa suu-auki tuota penikkaa.

Mies selitti lenkin jälkeen innoissaan että olipas kiva nähdä samanväriset lapinkoirat ja sen että muillakin on samantyyliset ihme leikit kuin Delialla.

Kamalat lapinkoirat kuvassa

Jäällä lenkkeilyn lisäksi kävimme tekemässä pienet aksa reenit ja nautimme perheeni seurasta mielin määrin. :)