Tunnustus

Kiitämme Lukaa omistajineen  meidän muistamisesa: New Blog Love

Olen joskus aikaisemmibn tehnyt vastaavan, niin en käy laittamassa muille tunnustusta eteenpäin, mutta yllättynyt ja kiitollinen olen meidän muistamisesta.

Jos joku haluaa tehdä, niin ohjeet ovat samat kuin aijemmin eli: 

Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viestiä heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden! 

Kiitos!

Ora-neiti

Ora neiti saapui hoitoomme sunnuntai iltana, Oonan lontoo-reissun ajaksi. Sisällä on näyttänyt pääasiassa tältä:

On painittu, painittu ja painittu. Mutta on välillä osattu rauhoittuakin, itse olen ollut sairaslomalla pääasiassa joka päivä. Aamut on mennyt nukkuen kolmestaan sängyssä :')

Juha Orenius

1.4. Kävimme Juha Oreniuksen reeneissä AgilityAkatemialla. Meilä on pari kertaa ostettuna kyseiselle tunnille, tunti on alkeisjatko.

Teimme tunnilla yllä olevaa rataa, ensin numerot 1-5 sen jälkeen lisättiin esteet 6-8 rataan . Ensimmäiselle esteelle pii tehdä kierto, tämä sujui ihan hyvin, itse joudun olla todella lähellä estettä että Dee kiertää sen toiselle puolelle, eli pitää harjoitella itsenäisyyttä ja että irtoaa muillekkin esteille kuin putkeen paremmin. Ensimmäiselle esteeltä toiselle ei ongelmaa, eikä putkelle lähetykseen. Putken jälkeen oleva hyppy tuottikin sitten vähän enemmän päänvaivaa, Dee tuli koko ajan liian lähelle minua ja ei saanut kunnon hyppyä esteelle. Otimme muutaman kerran putkesta ja siitä neloshypylle, näin ollen lopulta saimme myös tämän onnistumaan. No entäs pahamaineinen pussi? Dee päätti että tää on erilainen kuin aikaisempi pussi eikä hänen ylhäisyytensä voi mitenkään mennä siitä läpi, Juha avitti ja nosti hieman pussin reunaa jotta saatiin onnistunut suoritus. Tähäm oli hyvä lopettaa ensimmäinen kierros, Dee oli muutenkin ihan lahna. Lelut eikä namit kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. 

Pieni tauko muiden reenatessa teki Deelle hyvää ja siitä löytyi virtaa. Nyt alkupätkä meni paljon paremmin, pussi jätettiin välistä ja leikittiin vain sen tilalla. Leikistä kun vire kohdallaan lähdettiin esteelle, missä ei ongelmaa, sen jälkeen koiran kiero esteen 7 puolelle ja itse valssi. Valssin suuntani oli huono kun ei kertaakaan päästy renkaalle jatkamaan siitä, niin mikä koordinaatiokyky? Ja ainiin kuvasta poiketen kasi este oli enemmän samassa linjassa seiskan kanssa. No loppuun teimme pelkän renkaan heittämällä lelu läpi siitä, jotta saimme onnistuneen esteen siitäkin.

Mahtavat reenit, paljon saimme uutta ja onneksi on vielä toinen kerta jäljellä reilun viikon päästä. Sitä ennen tosin pitäisi päästä käymään reenaamassa itsenäisesti. Ja jos olisi ylimääräistä rahaa menisin varmasti Oreniuksien kursseille.

Ps. Opin tekemään ratapiirroksen, jeijj! 

Pääsiäinen

Viime viikonloppuna vietimme pääsiäistä maalla äitini luona kera miehen ja Deen. Ja niinkuin oli suunniteltu, niin olihan se todella koirapainoitteinen viikonloppu.

Ilmat suosivat meitä koko viikonlopun, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Auringosta innostuneina lähdimme lauantaina lenkkeilemään jäälle, matkalta otimme mukaan hyvän ystäväni ja hänen pian puolivuotiaan länsigöötanmaanpystykorva pentunsa Lupun. Auringosta nautimme pari tuntia paistellen makkaraa ja katsellen koirien iloista menoa. Jopa Fifi pääsi mukaamme pitkästä aikaa.

Pieni onnen hetki koettiin pois päin tullessamme, Delia tajusi kauempana pilkkijöitä ja heidän koiransa. Olin ihan varma että se juoksee heidän luokseen. Tapansa mukaan juoksee pikku hiljaa lähemmäksi pitäen ulvontahaukkua, mutta tällä kertaa vilkuili meihin päin kun kävelimme siitä kauemmaksi. Kutsut eivät tehonneet, mutta ihana ystäväni osasi onneksi viheltää (yleensä on pilli mukana, koska en osaa viheltää. Tällä kertaa pilli komeili Vantaalla olohuoneen pöydällä :')) ja se tuli SE TULI luokse vaikka siellä oli muita. Onnen hetkiä tuon kanssa.

Jäällä lenkkeiltiin myös Annan ja hänen koiriensa Hupsiksen ja Myrnin kanssa. Mitähän tähän voisi todeta, no lapinkoirat on lapinkoiria ja Myrni ei arvostanut Deen leikkiä :') joka käsittää siis niskassa roikkuminen ja korvan juuressa haukkuminen kun toinen ei leiki. Muuten mukava reissu ja Dee käyttäytyi taas kuin mikäkin enkeli, se ei mennyt toisen haukkuvan koiran luokse. Teki saman kuin edellisenä päivänä, meni lähemmäksi mutta tuli sitten takaisin luoksemme, Dee TULI, taas kerran sai katsoa suu-auki tuota penikkaa.

Mies selitti lenkin jälkeen innoissaan että olipas kiva nähdä samanväriset lapinkoirat ja sen että muillakin on samantyyliset ihme leikit kuin Delialla.

Kamalat lapinkoirat kuvassa

Jäällä lenkkeilyn lisäksi kävimme tekemässä pienet aksa reenit ja nautimme perheeni seurasta mielin määrin. :)

Loma maalla

Matkattiin Deen kanssa keskiviikko iltana junalla Tikkurila-Joensuu väli. Tulimme kotikotiin viettämään muutama rentoilupäivä.
Täysin tekemättöminä emme kuitenkaan ole olleet nimittäin olin varannut meille hallin agia varten torstai aamulle. Reenit menivät hyvin, harjoittelimme kolmen hypyn suoraa josta hakeminen mutka putkeen sekä, yhden hypyn ja kahden putken sarjaa eri kulmista. Oli mukavaa harjoitella yksin, oli iso halli käytössä ja ei muita koiria pyörinyt kentällä niinkuin meidän alkeiskurssilla (jatkokurssia en meinannut samassa paikassa käydä, halu kehittyä on niin parhaakseni näin hakea paikkaa muualta). Kokeilimme muutaman kerran mennä puomin, ja vaikka alusta oli hieman erillainen kuin alkeiskurssin puomin se meni, SE MENI sen edelleen! Pelko on siis voitettu lopullisesti. Deliahan pelkäsi puomia kauan, vasta viime ohjatuissa saimme sen menään esimmäisen kerran koko puomin ja nyt se menee sen jo helposti.

Lisäksi lomailemassa olemme tehneet pitkiä metsä lenkkejä, täältä päin kun niitä löytyy jokapuolelta toisin kuin tikkurilasta. Huomenna matkaamme takaisin Tikkurilaan, mutta maalle palaamme jo pääsiäiseksi takaisin. :)
Agi kuvat on parin viikon takaiselta ohjatuista reeneistä ja leikkikuvat on anoppivierailulta viime viikonlopulta, kuvissa esiintyy myös heidän sekarotuinen koiransa.

Haaste vastaanotettu

Kiitos haasteesta Team KC !

Tässä haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää vastata
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat
4. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Haastetuille pitää kertoa, että heidät on haastettu
6. Ei takaisin haastamista.

11. Faktaa

1. Kotoisin olen Helsingistä vaikka sitä ei kyllä puheesta uskokaan, maalainen tunnen silti enemmän olevani.
2. Olen ammatiltani liikuntaneuvoja, mutta työ mitä teen ei täsmää ammattini kanssa sitten yhtään.
3. Haaveilen Espanjaan muutosta, ja se saattaa jopa toteutua lähiaikoina..
4. Asun ensimmäistä kertaa sellaisessa asunnossa jonka olen saanut itse sisustaa.
5. Minulla on ollut kaksi kääpiöhamsteria. Ja haluaisin ehkä uudestaan jyrsijöitä.
6. Olen pelannut 9 vuotta lentopalloa, ja kaipaan sen pelaamista edelleen.
7. Rakastan korkokenkiä, mutta en kuitenkaan osaa pitää niitä perus päivänä.
8. Ja omistan ihan liikaa niitä sekä muita kenkiä, en tiedä mihin miehen tavarat saadaan mahtumaan hänen muuttaessa luoksemme kokonaan. :D
9. Kirpputorit on ihania.
10. Elämäni tärkein ihminen on äitini, jolle voin puhua ihan kaikesta. Ja se jaksaa miun höpötystä koirista vaikka päivästä toiseen. Ihminen joka ottaisi Deen hoitoon milloin vain, niin kuin on Fifinkin ottanut.
11. Haaveilen muutamasta mukulasta, ja toisesta koirasta.



Haastajan kysymykset:

1. Mikä on paras luonteenpiirteesi?
Hmm, varmaankin hyväsydämmisyys? Autan mielelläni muita, varsinkin kun tiedän sen helpottavan heidän hommiaan/asioitaan, on vaikea sanoa ei jos jotain pyydetään, ja annan ennemmin muille ensin ennen kuin otan itse.

2.Haaveiletko paljon?
Liikaakin, on vaikka minkälaista haavetta. Sellaisia mitkä voi oikeatikin toteutua, sekä liian isoa haaveita mitkä ovat vain haaveita.

3. Mikä on paras hetki päivästä?
Kun saa illalla käpertyä rakkaan viereen nukkumaan, ja viikonloppuisin sitten pitkät aamut sängyssä loikoillen toisen kainalossa

4. Vietätkö liian paljon aikaa koneella?
Kyllä, ja olen yrittänyt vähentää. Miehen mielestä myös onnistunut siinä, itse en olisi niin varma. :DD

5. Ketä on tärkein ihminen elämässäsi?
Tärkeimpänä äiti, lisäksi muu perhe ja mies totta kai (:

6. Harrastuksesi?
Tämän hetken harrastukset liittyvät koiraan, eli lenkkeily ja agi sen kanssa. Mutta ensi kuun alusta tarkoituksena aloittaa salilla käyminen sekä juuri tänään lupauduin 11viikon juoksu haateeseen maanantaista alkaen.

7. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Toisen ammatin opiskelleena työelämässä, ja toivottavasti joko tuloillaan raskaaksi tai jo raskaana. Suomessa tai Espanjassa.

8. Mitä asioita himoitset?
Onnistumisia ja saavutuksia. Turhemmista asioista karkkia..

9. Pahin pelkosi?
Yksinkertaisuudessaan menettää joku läheinen.

10. Suurin rakkautesi?
Rakkaus elämää kohtaan, rakastan elää, olla ja kokea.

11. Elämän viisautesi?
Aikoinaan on opetettu että kipu on mielenheikkoutta. Lisäksi älä unelmoi eläväsi vaan elä unelmaasi. Teksti jonka paranneltuna voisin tatuoida ihooni.

Itse olen nyt laiska enkä jaksa haastaa ketään muita, ei vain kärsivällisyys riitä keksimään kysymyksiä. :D

Agiliitoa

On näköjään jäänyt kirjoittamatta agista vaikka piti. Mutta viime kerta meni niin persiilleen, vaikka ohjaajalta kehuja saatiinkin, etten edes viitsi kirjoittaa. Koiraa kiinnosti tekonurmi enemmän kuin edes nakki, ohjaajasta puhumattakaan. Lisäksi muita piti haukkua, yrittää syöksyä leikkimään ja häiritä kaikin mahdollisten tavoin. Toivon oikeasti että perseily johtuu vain mahdollisesti alkavista juoksuista..

Edellisviikonloppuna sen sijaan oli mahtavat reenit. Dee teki innolla, jaksoi keskittyä koko ajan ja nautti selvästi. Puomia harjoiteltiin sen verran että koira koskee -> makupala, koira nostaa etutassut puomille -> makupala. ja sitten nostettiin koira alastulon kohdalle ja sai itse laskeutua, pysäytettiin että etutassut maassa ja takatassut puomilla ja siinä paljon makupaloja.  Lisäksi tunnilla kokeiltiin että oli hppy ja putki, Dee rakastaa putkea ja tiedettiin että se kyllä menee sinne vaikka itse en juoksisikaan sinne asti, eli koira hypyn taakse itse hypyn ja putken väliin, kutsu hyppyyn ja siitä ohjaus putkeen. Esteet olivat suorassa linjassa ja oi että miulla oli pätevä likka kun onnistui. Muutama onnistunut suoritus ja välissä kunnon palkkaus. Ihanaa kun toi ei nykysin lähde lelu suussa rälläämään ympäri kenttää, mitä pentuna teki vaan vaikka lelun heittäisi palkaksi käy hakemassa sen ja tuo sen takaisin minulle. En voisi olla tyytyväisempi tähän agility kertaan, ja vaikka seuraavan kerran perseilikin niin ehkä tuosta tulee vielä pätevä!

Asia mikä ketuttaa on, että kotimittauksella Dee on juuri sentillä yli medin, eli TODELLA pieni maksi. Pitää toivoa että virallisella mittauksella jäisi mediksi, vaikka voihan se olla ettei koskaan olla kisa valmiita tai edes uskalleta kokeilla kisata ohjaajan jännityksen vuoksi. Sen näkee sitten joskus (:.

Lopuksi iso kiitos Oona Mäelle, joka ystävällisesti teki meille ihanan bannerin! Oonan blogiin pääset tästä.