Loma 15.7.-20.7.

15.7. kuuden jälkeen illalla suunnattiin auton nokka kohti kotikotia ja ylämyllyä. Sain kortin parisen viikkoa
sitten ja elämä on helpottunut kummasti, joka myös samalla mahdollisti tämän reissun. Ajomatka meni hyvin ja olimme puolen yön aikaan perillä.

16.7. Päivä meni mummolassa, koirat vapaana juosten, matonpesua seuratessa ja huomiosta nauttien. Delia viihtyi mielellään häkissä ajat jolloin pihalla en niitä ollut vahtimassa, mutta Hyrrä olisi aina siellä missä tapahtuu. Kaikki kolme koiraa juoksivat pääasiassa kuitenkin irti pitkin kavihuoneita ja mansikkamaata.

17.7. Vietimme taas osan päivää mummolassa mansikkamaalla. Hyrrä oli oikein innokas aparu poimintaan ja oppi syömään mansikoita suoraan puskasta. Iltapäivän kunniaksi koirat pääsivät lasten kanssa uimaan, oi että millaisia vesipetoja meillä onkaan. Perus mummolapäivä!

Illasta olin sopinut tapaamisen Melissan ja koirien kanssa. Hyrrä on hidas syttymään uuista koirakavereista eikä se nytkään meinannut millään suostua leikkimään australianpaimenkoira Vekin kanssa. Samalla reissulla Hyrrä tapasi ensimmäistä kertaa asian mistä ei meinannus päästä yli, mustan ison labradorinnoutajan. Huusi kuin syötävä ja juoksi karkuun innokasta kaveria. Otimme etäisyyttä ja pikku hiljaa lähemmäksi. Jonkun ajan kuluttua rauhoittui pikkaisen ja kävi maate jalkoihin mutta aina labbiksen tullessa lähelle oli valmiina huutamaan/ juoksemaan karkuun. Pääasia että asiasta päästiin yli. nyt pitäisi vaan päästä tapaamaan isoja mustia koiria jotta huomaisi jäikö tilanteesta kaivelemaan jokin.

18.7.-19.7. Starttasi loman alkuperäinen syy, suuntana kiihtelysvaara ja Hyrrän siskon mökki josta jatkettiin samaa matkaa suuntana  kiteen paimennusklinikka ja kisat. Ja ennenkaikkea Hyrrän sukulaisten tapaaminen. Paikalla oli sen emä ja isä, molempien kasvattajat, Hyrrän kasvattaja ja pari sen sisartusta. Paljon uusia kasvoja, hienoja koiria ja uusia paimennettaviua eläimiä miulle. Hyrrän kasvattaja oli sekä kilinikalla että kisaamassa kuten myös Hyrrän isä omistajineen. Klinikkaa piti ja oli tuomaroisassa Hyrrän emän Rion kasvattaja Marti ja isän kasvattaja oli myöskin paikanpäällä kilinikalla ja kisoissa. Sen tarkemmin en klinikasta kirjoittele, kun oltiin vain katsomassa.

Yötä oltiin Hyrrän siskosn Islan omitajan mökillä ja voi sitä kakaroiden vauhtie ja menoa.
Lauantai meni seuratessa kisoja ja takaisin päin ajellessa.
Lauantai ilta oltiinkin toisella mökillä uiden ja saunoen sekä syöden hyvin. Koirat saivat nauttia vielä maaseudusta ja irtiolosta.

Kiteen reissun ajan Delia vietti lisää mummola päiviä Fifin kanssa.

20.7. Oli aika lähteä ajelemaan takaisin helsinkiin. Matka meni hyvin, vaikka ulkona olikin todella kuuma. Onneksi on ilmastointi! Kotona oli kolme oikein väsynyttä reissaajaa.

Lisää tälläisiä koiralomia kiitos!

Pientä reeniä lenkin ohella :)

Pikkuinen Hyrrä!

"Hei, mitä teet illalla?" "Meillä on reenit :D"

 16.6. maanantaina oli suuntanamme metsä hakureenien muodossa. Kiireellisen aikataulun vuoksi (lue: kuskillani oli kiire katsomaan jalkapalloa, kuten myös reenikaverillamme :D) päätin reenata vain yhden koiran ja päädyin Hyrrään. Hyrrälle tehtiin kolme piiloa, jokaisessa eri maalimies ja kaikki vastatuulessa. Ensimmäinen oli todella lähellä, tehtiin lähetyksenä paikaltaan, lähti hyvin ja löysi nopeasti. Toinen oli hieman kauempana, lähetyksestä lähti hyvin, mutta kääntyi katsomaan minua kohti, askel lähemmäs ja uusi lähetys kera kehotuksen "menemene" ja lopulta irtosi piilolle. Kolmas meni jo vanhasta muistista, lähti kiertämään hieman, huomasi selvästi kun sai hajun ja siitä suoraan maalimiehelle. Hyrrä menee hyvin ilmavainulla, tosin kertoo myös vahvasti siitä että jäljen tekeminen on jäänyt taas (Laura, potki minnuu persuksille!)

Ilmaisusta: olin päättänyt jo että haluan Hyrrästä rullakoiran, mutta nyt en tiedä sittenkään. Jotekin koen haukkuvan helpompana, mutta miulla on jo yksi haukkuva. Jos blogia lukee hakuihmisiä niin millainen ilmaisu teillä on ja miksi? :)

17.6. Oli vuorossa Delian rally-reenit. Päällimmäisenä mielikuvana on sunnuntaikävely, jotenkin Delian paukut oli lopussa. Tästä opimme sen että kävellessä reeneihin älä anna koirien rallatella keskenään, koska tätä ongelmaa ei ole ollut jos olemme autolla saapuneet reeneihin. Tehtiin alla olevaa rataa (mutt eikös kymppi kohdassa ollut joku muu liike, hmm?) ja lisäksi toista pienempää radanpätkää.

Radalta poimittuja, vauhti oli paljon hitaampaa kuin yleensä --> hitaasti kohdassa vauhti ei hirveästi muuttunut.

Muista kerroista poiketen hihnan lukko nousi useamman kerran, kouluttajan kanssa jutellessa ajattelimme sen johtuvan hieman huonommasta koiran moptivaatiosta --> muista löysätä hihnaa.

Koiran tullessa jätä sille tilaa, Dee nimittäin törmäsi kylttiin neloskohdassa. 

Muuten kuulemma ihan hyvännäköistä suorittamista, tarkkuutta vaan käännöksiin, osa niistä meinaa hieman levitä. 

Kaikin puolin oikein muakavat reenit taas kerran.

Tänään 18.6. oli vuorossa Delian agility joissa ohjelmassa SM-kisojen medien finaalirata.
Delian kanssa teimme esteitä 12-19, koska kepit ovat edelleen vaiheessa ja kontakteja teemme erikseen myöskin.
Alku meni kuulemma hyvin, 13 esteeltä kuulemma pidin hyvin koiran hallussa ja ohjasin loppuun asti putkelle. Pari ekaa kertaa juoksin  15-17 esteiden  vasemmalta puolelta joka huomattiin toimimattomaksi. Uusi yritys putkelta 14, koiran edellä juosten ja sitten esteellä 18 liian paha jäätyminen ja koira ohi. Kertran saatiin sen verran onnistunut suoritus muuten mutta Dee hyppäsi esteen 18 väärään suuntaan, kuitenkin tähän oltiin tyytyväisiä.
Erikseen kontakteja, vain ohjaus ja alastulo käsky, tassut maahan ja palkka. Tätä teimme sekä A:lla että puomilla, eiköhän myö vielä joskus päästä tekemään kokonaisia suorituksia. Hyvä mieli jäi näistäkin reeneistä.

Tämän viikon seuraavat reenit ovat vasta sunnuntaina, sitä ennen on tarkoitus moikata mahdollisesti pentututtavaa ja viettää juhannusta kaveripariskunnan luona. Koirat pääsevät temmeltämään heidän takapihalleen päiväksi.

Uimassa

Hyvän ilman vuoksi päätettiin lähteä koko perheen voimin katsomaan millainen on paljon kehuttu Firan

hiekkamonttu. Paikka ei pettänyt, vaikka paljon porukkaa olikin paikalla. Koirat nautti rantavedessä kahlaten, palloa hakien vedestä niin pitkältä että tassut yltivät pohjaan ja rantasorahiekassa telmuten.
Tälläisiä päiviä lisää!

Maailman voittaja!

Yksi karvaton lapinkoira ilmoitettu maailman voittajaan, saa tulla nauramaan! :D En usko että omakaan naamani pysyy peruslukemilla ku handlerini menee kehään niin hakatun näköisen karvattoman melkein kolme vuotiaan lapinkoirani kanssa.

Katsokaa nyt sitä, ei tuota voi ottaa tosissaan.

Leireilyä

Olimme viime viikonloppuna Wirneen leirillä mahtavalla porukalla, mahtavalla sijainnilla Kuralan kartanotilalla.

Perjantai kului tutustuen maastoihin, tortilloja syöden ja kuulumisia vaihtaen.
Lauantaina oli ohjelmassamme agilitya ja tokoa Lauran ja Maijan opeissa. Tokon puolella Hyrrän kanssa teimme perusasentoa, muutaman askeleen imutusta ja hypyn alkeita. Agilityssa putkea ja siivekkeiden välistä juoksemista. Iltapäivä ohjelmana meillä oli kontaktin harjoittelua, pentu alkoi olla sen verran väsynyt kuumuudesta ja reenailusta että emme tehneet muuta.
Tykkään niin kakaran motivaatiosta tehdä vaikka paikalla olisikin muita, mutta odottamisen jalon taidon voisi pentu vielä oppia :D!

 Sunnuntaina ohjelmassamme oli hakua Sari Kärnän opeissa. Tämä oli toinen kerta metsässä meille, kerran aikaisemmin olemme käyneer Lauran valvovan silmän alla.
Hyrrälle tehtiin kolme piiloa, samalla maalimiehellä. Alkuun liikuttiin liinan kanssa, lopuksi irti. Irti ollessaan neidillä oli hieman liikaa vauhtia, näki selvästi että löysi hajun, mutta vauhdilla kulkiessaan myös hävitti sen useasti. Maalimies oli pressun alla piilossa, muttä tämäkään ei pentua hätkäyttänyt.
Teimme kaksi kierrosta, toisella oli pääasiassa koko ajan irti ja hieman enemmän mukana jutussa.
Tästä on hyvä jatkaa, Hyrrä nauttii maalimiehen löytymisestä, varsinkin kun niiltä saa ruokaa. Kyllä meistä vielä tulee haku-koirakko, täältä tullaan PK-puoli!

Mahtava leiri, ensi vuonna toivottavasti uudelleen!
Kuvista kiitos Maijalle ja Jennylle! Kiva saada kuvia omistakin suorituksista, kun yleensä on vain itse kameran takana.

Hyrrä 5 kk

Hyrrä on saavuttanu jo 5 kuukauden iäin. Toisaalta tuntuu että pentu olisi ollut meillä jo kauan, että eihän se voi olla enään niin nuori. Ehkä tämä kertoo myös siitä, että kakara on oikein hyvin kotiutunut ja sopeutunut perheeseemme. Edelleen se on yhtä ihana kuin tähänkin asti, koira niin miun makuun. On läsnä ja lähellä, pystyy reenaamaan muiden läsnäollessa edes muut koirat eivät haittaa jos vaan ruokaa on tarjolla. On hyvin kuulolla ja sisäsiisteyskin on ruuan vaihdon myötä hyvällä mallilla. 

Kakara kulkee mukana Delian reeneissä, mutta pääsee myös omiin reeneihin ensi maanantaista alkaen neljä kertaa ja syksyllä neljä, nuorten koirien toko kyseessä.

Delian kanssa ollaan päästy aloittamaan kesän reenit, on rally-tokoa, agia, hakua ja tottista. Lisäksi loppu kesästä tulee vielä yksi toko kurssi (jolloin Hyrrä voi joutua paikkaamaan Deliaa rally reeneissä). Muuten kaikki on kuin ennenkin, paksu talvikarva on tiputettu ja karvapehkon alta kuoriutui nuoren koiran näköinen lappalainen. Delian kanssa harrastaminen on nykyisin jotenkin palkitsevampaa, ehkä sen motivaatio on parantunut ja sillä on intoa tehdä töitä. Helpottaa omaakin motivoimista, toki edelleen on hampaankiristelyä puolin ja toisin, sekä uskoisin Delian olevan erilainen harrastuskoira toisenlaisen ohjaajan kanssa, mutta ainakin ollaan menty eteenpäin omaan tasoomme nähden. Tykkääntykkään!