Maailman voittaja!

Yksi karvaton lapinkoira ilmoitettu maailman voittajaan, saa tulla nauramaan! :D En usko että omakaan naamani pysyy peruslukemilla ku handlerini menee kehään niin hakatun näköisen karvattoman melkein kolme vuotiaan lapinkoirani kanssa.

Katsokaa nyt sitä, ei tuota voi ottaa tosissaan.

Leireilyä

Olimme viime viikonloppuna Wirneen leirillä mahtavalla porukalla, mahtavalla sijainnilla Kuralan kartanotilalla.

Perjantai kului tutustuen maastoihin, tortilloja syöden ja kuulumisia vaihtaen.
Lauantaina oli ohjelmassamme agilitya ja tokoa Lauran ja Maijan opeissa. Tokon puolella Hyrrän kanssa teimme perusasentoa, muutaman askeleen imutusta ja hypyn alkeita. Agilityssa putkea ja siivekkeiden välistä juoksemista. Iltapäivä ohjelmana meillä oli kontaktin harjoittelua, pentu alkoi olla sen verran väsynyt kuumuudesta ja reenailusta että emme tehneet muuta.
Tykkään niin kakaran motivaatiosta tehdä vaikka paikalla olisikin muita, mutta odottamisen jalon taidon voisi pentu vielä oppia :D!

 Sunnuntaina ohjelmassamme oli hakua Sari Kärnän opeissa. Tämä oli toinen kerta metsässä meille, kerran aikaisemmin olemme käyneer Lauran valvovan silmän alla.
Hyrrälle tehtiin kolme piiloa, samalla maalimiehellä. Alkuun liikuttiin liinan kanssa, lopuksi irti. Irti ollessaan neidillä oli hieman liikaa vauhtia, näki selvästi että löysi hajun, mutta vauhdilla kulkiessaan myös hävitti sen useasti. Maalimies oli pressun alla piilossa, muttä tämäkään ei pentua hätkäyttänyt.
Teimme kaksi kierrosta, toisella oli pääasiassa koko ajan irti ja hieman enemmän mukana jutussa.
Tästä on hyvä jatkaa, Hyrrä nauttii maalimiehen löytymisestä, varsinkin kun niiltä saa ruokaa. Kyllä meistä vielä tulee haku-koirakko, täältä tullaan PK-puoli!

Mahtava leiri, ensi vuonna toivottavasti uudelleen!
Kuvista kiitos Maijalle ja Jennylle! Kiva saada kuvia omistakin suorituksista, kun yleensä on vain itse kameran takana.

Hyrrä 5 kk

Hyrrä on saavuttanu jo 5 kuukauden iäin. Toisaalta tuntuu että pentu olisi ollut meillä jo kauan, että eihän se voi olla enään niin nuori. Ehkä tämä kertoo myös siitä, että kakara on oikein hyvin kotiutunut ja sopeutunut perheeseemme. Edelleen se on yhtä ihana kuin tähänkin asti, koira niin miun makuun. On läsnä ja lähellä, pystyy reenaamaan muiden läsnäollessa edes muut koirat eivät haittaa jos vaan ruokaa on tarjolla. On hyvin kuulolla ja sisäsiisteyskin on ruuan vaihdon myötä hyvällä mallilla. 

Kakara kulkee mukana Delian reeneissä, mutta pääsee myös omiin reeneihin ensi maanantaista alkaen neljä kertaa ja syksyllä neljä, nuorten koirien toko kyseessä.

Delian kanssa ollaan päästy aloittamaan kesän reenit, on rally-tokoa, agia, hakua ja tottista. Lisäksi loppu kesästä tulee vielä yksi toko kurssi (jolloin Hyrrä voi joutua paikkaamaan Deliaa rally reeneissä). Muuten kaikki on kuin ennenkin, paksu talvikarva on tiputettu ja karvapehkon alta kuoriutui nuoren koiran näköinen lappalainen. Delian kanssa harrastaminen on nykyisin jotenkin palkitsevampaa, ehkä sen motivaatio on parantunut ja sillä on intoa tehdä töitä. Helpottaa omaakin motivoimista, toki edelleen on hampaankiristelyä puolin ja toisin, sekä uskoisin Delian olevan erilainen harrastuskoira toisenlaisen ohjaajan kanssa, mutta ainakin ollaan menty eteenpäin omaan tasoomme nähden. Tykkääntykkään!  

Pienet reenit

Päätin jo eilen että tänään reenataan tottista ja niin myös teimme. Reenistä jäi kyllä niin hyvä fiilis ettei mitään rajaa.
Delian perusasento on parantunut paljon vähälle aikaa, joten pohja muuhun tekemiseen on varmempi. Otimme muutaman askeleen seuruita, palkaten kontaktista ja innokkaasta tekemisestä. Kiire ei ole, joten edetään ihan rauhassa. Seuruun lisäksi otimme muutaman luoksetulon eteen, sekä eteen-sivulle yhdistelmänä. Omaan mieleeni eteentulo ei ole vielä tarpeeksi tiivis, mutta tässäkin ollaan menty huimasti eteenpäin. Pääasia että Delia tulee innoissaan luokse.

Paikkamakuuseen saatiin sopivasti ohi lenkkeilevistä koirakoista, haukahti muutaman kerran, kielto, jonka jälkeen onnistunut suoritus.
Reenit on pidettävä lyhyenä, jotta Deen mielenkiinto säilyy yllä koko ajan. Tällä kertaa emme tehneet muuta, mutta kaikki tämä antoi taas uskoa siihen että myö voidaan joskus saada oikeastikin BH suoritettua. :)

Kuvat on viikon-parin takaa kimppareeneistä ojangosta, Oona kuvasi kamerallani. :)

Sattumusten kuukausi

Blogin päivittäminen ei ole vahvimpia osa-alueita, ainakaan sen muistaminen. Kuitenkin paljon toisaalta on ehtinyt tapahtua, mutta toisaalta taas ei olla tehty paljon mitään koska..

.. Meillä on ollut potilaita. Tämä kuukaisi on kyllä koetellut molempia. Delian kannuskynsi repesi koiraporukan yhteen otossa ja Hyrrä reväytti lihaksensa, sekä katkaisi hampaansa törmätessään ilmeisemmin seinään. Hyrrän hammas käytiin poistattamassa ja nyt kakara on jo oma iloinen rämäpää itsensä. 

Delia ja Hyrrä on olleet molemmat myös kerran työharjoittelupaikalla vanhusten ilona, voi että on ihanaa nähdä miten yksi koira voi tehdä heidät iloiseksi. Molemmat olivat vuorollaan oikein kiltisti vieraassa paikassa.

Tänään meidän oli tarkoitus mennä vain katsomaan mätsäreitä Hyrrän kanssa, mutta pienen osallistujamäärän  (muihin kehiin nähden pienen:D) vuoksi päätimme osallistua isoihin pentuihin. Ennen kehään menoahan olisi varmasti hyvä harjoitella hihnassa juoksemista ja seisomista, mutta pääasia että meillä molemmilla oli mukavaa. Hyrrä oli muuten oikein pätevä seuralainen, alkuun pelotti valtava koiramäärä ja piti haukahdella, mutta totuttuaan käveli oikein reippaasti koirien keskellä. Ja kaikki sitä moikanneet ihmiset otti oikein ilolla vastaan.

Tästä on taas hyvä yrittää ruveta päivittämään asiat ajallaan, mutta aika näyttää milloin seuraavan keran palaan blogin pariin. Olisi muutamat reenijuitutkin kirjoittamatta...:D

ps. Huomasitteko kuinka ihanan bannerin ihana Oona miulle teki!

Remonttinainen

Pieni Hyrrä remonttinainen oli ilmeisesti sitä mieltä että seinämme ovat ruman väriset :D. Jotenkin ei edes ketuta, naurattaa vain. Onneksi suvussa on remonttitaitoisia.

Keväiset ilmat

Meillä oli jo oikein keväiset ilman välillä, nyt sitä ei enää uskoisi kun ulos katsoo mutt ainakin kuvista sen huomaa.