Vihdoinkin kuulumisia

Olen jo tarpeeksi kauan vältellyt tänne kunnolla kirjoittamista, joten kai se on itseään otettava niskasta kiinni ja raapustella niitä kuulumisia.

Edellisen kirjoituksen jälkeen (lukuunottamatta perheenjäsen ilmoitusta) olen kärsinyt reenimotivaatiosta ja muutenkin tuntui ettei mikään suju tuon koiran kanssa Siitä päästiin lopulta yli, ostettiin kevääksi ohjatutut agilityt, joka toiselle viikolle. Lisäksi kävimme Anna Oreniuksella tuuraamaassa. Tästä kerrasta ei ole mitään kerrottavaa, mie olin ihan pihalla, kiukkunen ja muutenkin apaattinen, joka sitten välittyi koiraan. Saimme toki onnistumisiakin ja hyviä neuvoja, mutta tälläisiin lähtiessä pitäisi olla parempi fiilis.

Ryhmäpaikan ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä mieli, koira oli innokas ja mukana. Monelle tämä olisi varmaankin itsestään selvyys, mutta tuon puupäälapinkoiran kanssa ei koskaan voi tietää millä mielellä se reenaa sillä kertaa. Näiden reenien ansiosta myös reeni-into palasi. Näiden lisäksi olemme käyneet seuramme tuurauskerralla, jossa oli aiheena valitettavasti kepit verkoilla. Verkot eivät ole meille soveltuva tapa opettaa keppejä, myös sen kerran kouluttaja huomasi sen, Dee seuraa vain että apua tuossa on vertkko ja tuossa ja tuossa.. Teimme sitten kontakteja, joihin saimme läksyksi pyytää avustaja palkkaamaan, jotta voisin vaan jiosta eteenpäin (Oona, tarvitsemme sinnuu! :D).
Myös tottis reeneissä ollaan käyty, mutta se ei vaan ole miun ja Deen laji, haku olisi ja sitä jatketaan kyllä harrastusmielessä, mutta tavoitteet jätetään pois. Toivotaan että Hyrrästä on joskus tähän lajiin. :) Deen kanssa olen miettinyt Rallyn aloittamista, kehumisen ja innostamisen takia voisi soveltua meille.
Eiköhän siinä ollut pääpiirteittäin meidän kuulumiset, muuten ollaan vietetty viikon verranb pentuarkea ja hyvin noi jo tulee juttuun. :)