perjantai 28. helmikuuta 2014

Ensimmäiset kolme viikkoa

Ajatella tuo pieni riiviä on ollut luonamme huomenna jo KOLME viikkoa, toisaalta tuntuu että se on ollut paljon pidempään ja toisaaalta että vastahan se eilen haettiin. Yhteinen aikamme on mennyt hyvin. Delia on ottanut pennun hyvin vastaan, ensimmäiset päivät vähä murrasi jos halusi olla rauhassa ja pentu roikkui karvoissa, mutta sen jälkeen ollaan jo nukuttukin vierekkäin.
Hyrrä on ahne edelleen! Alkuun ruokailumme olivat kamalia, parhaillaan 15minuuttia odottelin pennun rauhoittumista että ruuan pystyi sen eteen antamaan. Ahneudesta on myös hyötyä, lenkeilläkin pentu hakee vähän väliä kontaktia namin toivossa, jos tulee ihmisiä jotka haluaisivat moikata tulee pentu silloinkin hakemaan ensin namia :D.
Ensimmäisen kolmen viikon aikana on Hyrrä päässyt moniin reeneihin mukaan, on nähnyt toisia koiria, käyty kyläilemässä (samalla tutustumassa pienempiin lapsiin), lenkkeilty erilaisissa maastoissa jne.
Isoja eroja on Deen pentu aikaan ollut paljonkin. Isoimpana varmaankin yksinolo. Pentu saattaa uikuttaa hetken, mutta on sitten hiljaa, kun taas Dee huuti ensimmäisen kuukauden oikeestaan koko ajan. Pennulle jos jättää tekemistä yksin oloksi (nyt ovat olleet jo Deen kanssa samassa huoneessa nii enää ei olla ruokaa jätetty) vaikka kongiin, on se tyhjennetty mitä Dee ei koskaan tehnyt. Muutamia pelottavia asioita on tullut vastaan, kuten hallissa aidan toisella puolella koira joka haukkuu innoissaan agiradalla ja ohi ajavat bussit on kamalia, mutta nekään ei ole kamalia jos niillä matkustetaan.
Autossa Hyrrä on ekan kerran jälkeen matkustanut hiljaa, paitsi mennessämme Janakkalaan Wirneen tottispäivään vieraalla autolla ja vieras koira (Naurulainen!) samassa takakontissa piti pentu meteliä :D. Pientä päällepäsmäröintiä on pennussa havaittavissa muiden kuin Deen kanssa. Samaisella automatkalla Hyrrä kiipesi kompostiverkosta joka rajasi takakonttia nii yli ja yritti alistaa Naurun, tähän kävin puuttumassa. Paikanpäällä pentu ärisi olisikohan taas ollut Nauru(?), kun se tuli syliini pyörimään. Deestä se ei oo ainakaan vielä murissut, vaikka Dee antaakin oikeastaan kaikessa pennulle periksi.
Kaikinpuolin olen tyytyväinen pentuun, se on mahtava ja sen kanssa on jo nyt niin kiva tehdä töitä. Huomaa sen miten paljon helpommalla joku toinen oppii asioita kuin Delia, sen kanssa on saatu tehdä jokaisen asian eteen niin paljon enemmän. Pentu kokeilee muutaman kerran kiellon jälkeen, mutta tyytyy kohtaloonsa sitten.
On se kyllä hieno, katsotaan mihin meistä tulevaisuudessa on. :)

ps. Kattokaa miten kuivaa ja lumetonta täällä jo on! Pääsee hakumetsään taas!

2 kommenttia: