Meidän kesä 2013

Meidät haasteettiin jo kuukaisia sitten, mutta aina siirtänyt toteuttamista. Aikaa on kulunut, liikaakin. Mutta tässä tää nyt lopulta olisi, meidän kesä 2013! Kiitos Satu ja Team KC haasteesta, vaikka ollaankin huonoja toteuttajia.

Meidän Kesä 2013 haasteessa laitetaan seitsemän kuvaa menneeltä kesältä ja jokainen kuva pitää selittää vain yhdellä sanalla.

Agility

Lenkkeily

Rakkaus

Nauttiminen

Ystävät (Kiitos kuvasta Maija)

Perhe

Yhdessä

Haaste 1

Meidät on haastettu kuluneen syksyn aikana pariinkin kertaan, ja tässä nyt niistä toinen. Kiitos Essi haasteesta, tästä pääset Essin ja Foxin blodiin 

1. Mitä toivoit koiralta, kun etsit sopivaa yksilöä? Saitko sitä?

Lapinkoiraan päätyessäni ensimmäisenä koirana sitten lapsuuden toivoin koiralta motivaatiota tekemiseen, lisäksi en liian kovaa koiraa. En uskoisi pärjäävän sellaisen kanssa. Sain kyllä aikalailla sitä mitä toivoin, harrastuskoiran (vaikkakaan toistoja se ei kestä vieläkään..) ja mahtavan kotikoiran. Osaa renoututa kotona, voi pitää mukana missä vain, helppo matkustaa julkisillakin, tulee toimeen kaikkien kanssa. Ja ennenkaikkea meidän suhde on kunnossa. Hieman liian pehmeä Dee on, mutta sen kanssa on oppinut elämään ja pikkuhiljaa se on saanut kovapäisyyttä.

2. Mitkä seikat vaikuttivat rotuvalintaasi?

Minulla oli muutama vaihtoehto, mutta lapinkoiraan päädyin lopulta koon, ulkonäön (tosin toivon saavani niukkaturkkisen, en pörröä ja onneksi sellaisen sainkin), ja ominaisuuksien takia. En uskaltanut lähteä vielä muunlaisen paimenen matkaan, Dee on opettanut harrastuksista paljon ja ennenkaikkea ohjannut minut harrastusten maailmaan. 

3. Sinun ja koirasi yhteinen lempipuuha?

Painia lattialla mie polvillaan, ja leikkiä siinä, sekä makoilla kaulakkain sängyllä pusutellen.

4. Koirasi paras ystävä?

Jos ihmisistä puhutaan niin uskoisin että mie, on meillä kuitenkin ihan erilainen side kuin vaikka avollani Deehen. Ja koirista uskoisin sen olevan Fifi, vaikkakin eivät leiki kunnolla ja näin. Mutta on niillä kuitenkin omanlainen side, yhdessä asumisesta. F puolustaa Deetä aina kun on tarvis. 

5. Mitä koirasi syö?

Raakaruokaa, saatavuudesta riippuen erilaisia lihoja.

6. Onko sinulla ja koirallasi tavoitteita? Oletteko saavuttaneet niitä?

Alkuun tavoitteena oli saada irtipidettävä koira, ja se on toteutunut. Lisäksi harrastusrintamalla eri lajien kokeileminen ja oman lajin löytäminen, tämäkin toteutunut (agility ja haku tällä hetkellä vahvimmat), agilityssa ehkä joskus kisaamaan, sen näkee sitten joskus toteutuuko. 

7. Kuinka paljon keskimäärin lenkkeilette vuorokaudessa?

Riippuu niin paljon vuorokaudesta, että onko millaisia reenejä, millainen päiväohjelma miulla tai avolla, ja pääseekö irti juoksemaan jonnekkin yms. Eli riippuu paljon. 

8. Onko koirasi nopea oppimaan uusia asioita?

EI :D Vaikka jotain temppua oppiessa sen aivot ei vain raksuta, ja se on hidas.

9. Mikä rotu seuraavaksi?

Uskoisin sen olevan australianpaimenkoira, mutta koskaahan ei voi mitään sanoa varmaksi. 

10. Paras muistosi koirasi kanssa?

Yksi parhaista on, kun kiivettiin monesti kalliolle istuskelemaan asuessamme vielä vanhassakaupungissa, ja kerran huonolla mielellä ulos lähtiessäni, kiivettii samalle istuskelupaikalle kuin aikaisemminkin ja Dee tulee kylkeen istumaan ja aurinkopaistaa. Sillä hetkellä tajusin että miun asiat onkin aika hyvin. 

11. Ja loppuun paras kuva koirastasi!

Paras on aina yhtä vaikea valita... mutta tässä yksi lemppareista:

Haaste on pyörinyt jo jonkin aikaa, nii en nyt haasta enää ketään, uskon melkein kaikkien saaneen sen jo :D!

Kepit 18.8.

Meidän tämän hetken kepit:

Tapahtumien kiinniottoa..

Kirjoittamisen alottaminen on joka kerta yhtä vaikeaa, kun päivitystauko on venynyt liian pitkäksi. Muista edes itse mitä kaikkea olemme tehneet.

2.-4.8. Olimme HSKH:n agilityleirillä Järvenpäässä. Yöt vietimme leirintäalue mökeissä. Mökissämme oli kolme ihmistä ja viisi koiraa, mutta lopulta alku järkytyksestä selvinneenä meni mökkeily hyvin noinkin isolla porukalla. Perjantai ilta alkoi joukkueleiri-kisalla. Valittavana oli kuudesta radasta jokaiselle yksi ja muita temppuja mitä piti radan aikana suorittaa. Valitsimme Deen kanssa helpoimman radan, joka sisälsi putkia ja hyppyjä. Lisätehtävänä oli namittaa koira kolmen eri hypyn jälkeen sekä ylittää viimeinen este ennen koiraa. Molemmissa taisin onnistua.

Kaksi seuraavaa päivää sisälsikin koulutuksia. Meillä oli kouluttajina pirteääkin pirteämpi Jenna Colander sekä Ville Liukka.

Tarkemmin en rupea leiria analysoimaan, mutta uutta harjoiteltavaa saimme paljon. Videot puhukoot puolestamme, tosin niitäkään ei ole kuin ensimmäiseltä päivältä. 

 

Videoissa youtubesta saatuja musiikkeja oman äänen peittämiseksi :')

Viime kerran kirjoittelun jälkeen olemme kokeilleet muutamaa uutta lajiakin, makkarajälkeä sekä hakua. Haku-reeneihin menemme varmasti toistekin, Dee ei vielä ihan sisäistänyt asiaa, mutta löysi kuitenkin kaikki maalimiehensä ja sai palkaksi älyttömät leikkimiset piilossa olleen kanssa (SE leikki vieraan kanssa kunnolla!). Lisäksi olemme käyneet muutamat TOKO:n yksityistunnit, joita jatkamme vielä myöhemmin. Edistymistä en tiedä onko tapahtunut oikeestaan ollenkaan (no ehkä se jo vähän paremmin tulee sivulle), mutta kyllä myö vielä joskus siinäkin lajissa kehitytään :D! Onneksi meillä on kärsivällinen ohjaaja.

Isoimpana asiana, mammam pikkuinen täytti eilen jo 2 vuotta! Onnea pikkuiselle.

ps. Yritän jaksaa päivitellä ajankohtaisemmin, niin muistaisin itsekin mitä ollaan tehty :'D.

Tunti jos toinenkin

Aina on yhtä vaikeaa aloittaa kirjoittaminen, kun aikaa edellisestä postauksesta on kulunut paljon.
Kuluneen parin viikon aikana olemme reenanneet ahkerasti agilitya, Ojangossa on tullut vietettyä tunti jos toinenkin sekä itsenäisesti että porukalla.

Keskiviikkona olimme Ojangossa Maijan sekä Oonan koirineen kanssa. Maija suunnitteli meille radan, mutta eihän myö päästy alkuunkaan siinä kun Deen motivaatio jo kärsi, niinpä keskityimme Deen motivaation nostamiseen ja pieniin onnistumisiin. Pienen liikavauhdin ja huonon estesuorituksen seurauksena horjahti Dee puomilla ja päätti ruveta taas pelkäämään sitä. Makupalojen ja kolmen tytön voimin saimme sen lopulta menemään puomin päästä päähän. Tämän jälkeen pieni vauhtihomma ja siitä jäähdyttelylenkille. Muiden reenattua otimme Deen vielä kerran, teimme muutamaa estettä, ja sitten taas vauhtirataa, jotta reeneistä jäisi hyvä mieli koiralle.

Tänään kävimme keskenämme reenaamassa Deen motivaation pysymistä tehden pientä rataa. Välissä putkirallattelua (Dee tykkää niin putkista!).
Esteiden yksi ja kaksi kanssa ei ongelmaa. Kakkosta tehtiin sekä suoraan että takaakiertona, takaakierrosta kolmoselle heti pertään toinen takaakierto sujui paremmin kuin jos kakkoselta hyppäsi suoraan ja koira piti ohjata esteiden takaa kolmos hypylle, nelos hypyn jälkeen takana oleva pimeä putkikulma houkutteli Deen muutaman kerran mukaansa, tarpeeksi kovaa kun nimen huuti tajusi lopulta kääntyä kohti A:ta. Kiipeämisessä ei ongelmaa, alastulossa hieman himmasi vaikka esteen edessä odottikin namialusta ja nakit.
Viereisen radan lisäksi tein eteenlähetyksiä, sekä odottavalla että lentävällä palkalla, hyppy-hyppy lähetyksiä, sekä rengas-putki-hyppy. Rengastakaan ei tällä kertaa pelännyt sen ollessa todella matalalla, jokaisella kerralla meni innokkaasti siitä läpi.
Lopuksi kokeilin vielä puomin, ja ensimmäisen nakitusylityksen jälkeen, meni kuin puomissa olisi koskaan ollutkaan mitään pelättävää. Hassu koira.
Tavoitteenamme on nyt vahvistaa Deetä agiin, vahvistaa että sen tekemisen halu kestää loppuun asti reeneissä, tai oikeastaan reenien keskivaiheilla. Monesti kestää alun ja lopun, välissä himmailee omiaa.

Sitten asia mitä en uskonut koskaan kirjoittavani, myö käytiin tokon yksityistunnilla Maijan opeissa, ja olemme jo maksaneet seuraavankin tunnin, eli ainakin sinne on mentävä. :D Tarkoituksena on ehkä joskus käydä alon kisoissa, eli jos siinä olisi tavoite että alossa jonkinlainen tulos joskus saadaan.

ps. kattokaa ku Fifi alkaa näyttää vanhalta, mutta silti niin elämäniloiselta!

Treeniätreeniä

 30.6. Pääsimme pitkästä aikaa ohjattuihin agility-reeneihin. Aiheena oli keppien sisäänmenon hakeminen. Tehtiin alla olevaa rataa (joo olisihan se kiva että rata olisi mittakaavassa ja silleen). Positiivisia asioita reeneistä:
- Dee pysähtyi pöydälle vaikka sitä ei ole koskaan otettu radan yhteydessä.
- Omistajaa ei pidetty pilkkanaan ja juostu ympäri kenttää.
- Yhtään aitaa ei yritetty alittaa, alun jälkeen ei edes kiertää.
- Kepit meni paremmin kuin odotin.
- Voin jättää Delian kolmen hypyn päähän, ja se malttaa odottaa käskyä.
- Putken irttotaan edelleen.

Eli kaikinpuolin onnistuneet reenit pitkästä aikaa, ehkä myö ei ollakaan niin toivottomia. Reenit menevät aina paremmin kun on joku koulimassa meitä mukana reeneissä (VINKVIK, tarvitaan ohjattujen lisäksi joku ohjaamaan meitä :D).

Viime torstaina kävimme tekemässä pienet tokot Maijan ja koirien kanssa Hakunilassa. Meidän osalta ei voida vielä tokosta oikein puhua mutta, mukavaa oli nähdä kun joku osaa oikeastikin tehdä. Päästä näkemään miten tunnaria tehdään, samoin ruutua. Kiitos!
Tokon jälkeen kävimme vielä peltolenkillä, josta on muutama kuva. Kuvat on Maijan kuvaamia!

 Suomenlapinkoira Delia, Novascotiannoutaja Tara, Australianpaimenkoira Nauru ja Kida

Onni on terve koira.

Delian luustokuvat kennelliitosta ovat saapuneet vihdoinkin. Kävimme kuvauksissa toukokuun lopulla Outokummussa.

Tulokset:

Lonkat A/A
Tätä hämmästelin kovasti, koska eläinlääkäri veikkasi että B/C tai jopa C/C. Eläinlääkärin mielestä lonkkamaljat oli löysät, mutta ei minkäänlaista rakenne vikaa, kennelliitto eri mieltä onneksemme.

Polvet 0/0
Eläinlääkäri sanoi suoraan ettei mitään vikaa löydy, täysin terveet.

Kyynäreet 0/0
Lähti eläinlääkäriltä samana kuin tuli kennelliitosta takaisin.

Selkä kuvattiin epävirallisesti harrastusta varten, ja sekin eläinlääkärin mukaan täysin terve.
Eli minulla on sittenkin terve harrastuskoira ja voimme jatkaa hyvillä mielin agilitya.