Mitä tehdä kun jokin asia ei vain tunnu hyvältä? Mitä tehdä kun junnataan paikallamme kaikissa lajeissa? Entä kun aika ei riitä? Entäs kun ollaan väsyneitä kaikki? Olenko luovuttaja, jos vähennän lajeja? Pitääkö miun näyttää muille että hei me tehdään miljoonaa lajia ja haluan menestyä kaikissa? Mitä sitten vaikka toisen koira on kaksi vuotiaana kisannut viidessä eri lajissa ja edennyt korkeimpiin luokkiin ja itse ei pääse edes yhdessä lajissa?
Kolmen tokokokeen jälkeen, joista kaksi kolmostulosta ja yksi ohjaajan keskeyttäminen taskussa on pyörinyt moni asia mielessä. Miettinyt mitä tehdä kun on kesälle niin monta eri lajia (vaikkakin kaksi koiraa) että ei aina riitä treenailemaan vapaa-ajalla jokaista uutta asiaa tarpeeksi, mitä tehdä kun on itse niin väsynyt loppuviikosta? Tiedän että menestyäkseen pitää päästä tekemään enemmän menestyäkseen. Syksyn myötä aloitan myös uuden työn ja matka pitenee viidestä minuutista 40km:iin kehä kolmosen ruuhkassa ja haluaisin sen myötä panostaa johonkin kunnolla, enkä tehdä kaikkia vähän. Pohdittuani lajejamme löytyi Hyrrän kanssa yksi vahva ykkönen ja se on agility. Kyseiseen lajiin aiomme keskittyä talvella pääsääntöisesti, lisänä paimennus jatkuu koko talven. Hyrrälle en aio edes hakea ryhmäpaikkaa muihin lajeihin, Delian kohdalla ryhmäpaikka tulee joko agilityy tai sitten rally-tokoon. Tämän lisäksi molempien osalta ennen lumien tulemista teemme hakua, mutta siihen en ole nyt kummallekkaan asettanut tavoitteita, laji jatkuu koska Delia nauttii siitä kaikista eniten. Tämän päätöksen myötä tottis/toko jää talvella pois, toki omatoimi/ kaveritreenejä voimme edelleen tehdä muistutteluna mutta emme aio asettaa mitään tavoitteita. Katsotaan ensi kesänä sitten uudelleen, nyt panostetaan Hyrrän kanssa aksaan ja Delian kanssa hauksuuteen.
Kisaaminenkin jää nyt tauolle, lukuunottamatta oman seuran rally-kisoja 5.9. sekä muutamia epiksiä. En halua luoda meille nyt paineita siitä, että jotakin pitää saavuttaa ennen tiettyä aikaa. Näin kävi tokon kanssa. Aika näyttää milloin kisaamme muussa kuin rallyssa ja kisaammeko siinäkään loppuvuonna omia kisoja lukuunottamatta. Palaamme joskus sitten kisakentille kun olemme oikeasti valmiita, mahdollisesti ne kisat jopa voivat olla agilityn parissa, siihen menee aikaa mutta ei meillä ole mikään kiire. Ei nyt kun vihdoinkin olen saanut istutettua päähäni sen, et vaikka joku muu pärjää lajissa kuin lajissa ja kisaa nuorena valmiina koirana yms. ei meidän tarvitse. Pääasia että harrastamme ja teemme asioita yhdessä, mutta tulemme kyllä takaisin kisakentille ja muidenkin lajien pariin varmasti myöhemmin. Ja kesää on vielä jäljellä, nyt pidämme hauskaa.
Todella sekavaa tekstiähän tästä nyt tuli, mutta piti johonkin julkaista ja purkaa tätä. En kadu että menimme jo toko-kokeisiin, enemminkin helpottunut. Se avasi miun silmät, kaikki tulee aikanaaa. Nyt vain panostetaan täysillä siihen missä haluan kisata ja menestyä tulevaisuudessa. Tästä huolimatta saa meistä edelleen seuraa muihinkin lajeihin vaikka ne ei syksyn ohjelmistoon niin vahvasti kuulukaan, vaihtelu virkistää ja asioita pitää kuitenkinn tehdä että ne säilyvät mielessä. Pääasiassa tässä oli puhe ohjattujen treenien mietinnästä, syksyn aikataulua kun jo luodaan seurassamme.
Ps. Paljon muutakin on kerennyt tapahtua. Olemme olleet parilla leirillä ja huomenna lähdemme taas yhdelle. Yritän tulla näistäkin kirjoittelemaan.
